KUOLLEET SIELUT – MITÄ TEHDÄ VENÄJÄN YLIMÄÄRÄISILLE PÄÄSTÖKIINTIÖILLE?
Lyhennelmä Ulkopoliittisen instituutin Briefing Paperista numero 39
Venäjän presidentti Dmitri Medvedev julkisti televisiohaastattelussa maansa tavoitteeksi Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluita varten 10-15% vähennyksen vuoden 1990 päästötasosta vuoteen 2020 mennessä. Julkistettu tavoite on sekä päästökehityksen että energiatehokkuuden parantamispotentiaalin perusteella kunnianhimoton. Venäjän kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet 1990-luvun talousmuutosten vuoksi rajusti ja ne olivat vuonna 2006 peräti 34% vertailuvuoden 1990 tason alapuolella. Kioton sopimuksen vertailuvuodesta 1990 johtuen Venäjälle on syntynyt ylijäämäisiä päästöoikeuksia ilman aktiivista ilmastopolitiikkaa. Lisäksi tämänhetkinen talouslama on leikannut maan päästöjä edelleen. Venäläisasiantuntijat arvioivat vuoden 2009 päästöjen olevan noin 40% vuoden 1990 tason alla eli päästöoikeuksia on jäänyt yli yhä enemmän. Päästövähennystoimien avulla Venäjä voisi helposti sitoutua Kööpenhaminassa 30% vähennykseen vuoteen 2020 mennessä.
Näiden Venäjän ylijäämäisten päästöoikeuksien, ns. ’kuuman ilman’, siirtäminen Kioton sopimuksesta Kööpenhaminan sopimukseen olisi vakava uhka koko järjestelmän uskottavuudelle sekä ympäristö- että hiilimarkkinanäkökulmasta. Nämä virtuaaliset päästöoikeudet voisivat päästökaupan kautta korvata todellisia päästövähennystoimia muissa teollisuusmaissa. Ylijäämäoikeuksien siirto on kuitenkin Venäjälle poliittisesti tärkeää. Yhteistyöstrategian kehittäminen tämän kysymyksen ratkaisemiseksi on siksi keskeistä. Siirtymätalousmaat voitaisiin kyllä pakottaa luopumaan ylijäämäoikeuksista äänestyksen kautta kolmen neljäsosan enemmistöllä YK:n kokouksessa, mutta tämän pitäisi kuitenkin olla ainoastaan varastrategia.
Ylijäämäiset päästöoikeudet voitaisiin käytännössä poistaa Kööpenhaminan järjestelmästä sitoutumalla suurempiin kuin 25-40% päästövähennyksiin. Tämän hetkiset kunnianhimottomat päästövähennyssitoumukset eivät tätä kuitenkaan saisi aikaan; siksi eri strategioita on yhdistettävä. Ylijäämäisiä kiintiöitä omistavien maiden pitäisi julkistaa suunnitelmat kiintiöidensä käytöstä ennen Kööpenhaminan kokousta.
Euroopan unionin uusilla jäsenmailla on vastaavia ylijäämäisiä päästöoikeuksia. Unionin uskottavuutta lisäisi selkeä päätös siitä, miten niitä haluttaisiin käyttää Kööpenhaminan sopimuksessa. EU:n ei pitäisi jättää tässä asiassa aloitetta Venäjälle, sillä EU:n määrittelemä lähtökohta keskustelulle johtaisi ympäristön kannalta parempaan ratkaisuun.
Jotta voitaisiin vähentää Venäjän mahdollisuuksia pysäyttää neuvotteluprosessi Kööpenhaminassa viime hetkellä, tärkeiden ilmastotoimijoiden, erityisesti Yhdysvaltojen, tulisi julkisesti kannustaa Venäjää osallistumaan kansainväliseen ilmastopolitiikkaan. Yhdysvaltojen tulisi lähettää korkean tason edustajiaan Moskovaan keskustelemaan ilmastoasioista, samalla tavalla kuten meneteltiin myös Kiinan ja Intian kanssa neuvoteltaessa.
