Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin muodostama Euraasian talousliitto kattaa 170 miljoonan ihmisen markkina-alueen, jonka yhteenlaskettu bruttokansantuote on lähes kolme biljoonaa dollaria. Teoriassa unioni voi muuttaa alueen taloudelliset suhteet täysin ja tarjota entisen Neuvostoliiton alueelle vaihtoehdon EU:lle.
Vuoden 2015 alussa voimaan tuleva unioni on alueen nykyisen ”intensiivisen integraation vaiheen” huipentuma. Aiemmin integraatio on johtanut Euraasian tulliliiton (2010), yhtenäisen talousvyöhykkeen (2012) ja Euraasian talouskomission perustamiseen (2012). Kaikkien välietappien tavoitteena on ollut vahvistaa neljää taloudellista vapautta, eli tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääomien vapaata liikkuvuutta. Myös unionin laajentamista pidetään ensiarvoisen tärkeänä: Armenian on määrä liittyä unioniin tulevaisuudessa, ja Kirgisia on edennyt liittymisneuvotteluissaan jo varsin pitkälle.
Alun menestyksestä huolimatta unionin tuleva syventäminen ja laajentaminen saattavat kohdata vaikeuksia. Integraation tahti hidastuu väistämättä, kun jäsenmaat käytännössä kohtaavat tekemiensä sitoumusten vaikutukset. Myöskään unionin syventämissuunnitelmien toimeenpano ei ole ollut ongelmatonta, mikä on puolestaan alusta alkaen johtanut eritahtiseen integraation. Lisäksi suunnitelmat unionin laajentamisesta ovat paljastaneet politisoitumista, joka uhkaa unionin alkuperäistä luonnetta pelkkänä talousunionina.
Neuvostoajan jälkeisen integraatiokehityksen viimeisin vaihe osoittaa, kuinka instituutioiden heikkous ja jäsenvaltioiden välinen suuri epäsuhta edelleen vaikeuttavat suhteiden lähentämistä. Ukrainan kriisin aikana syntyneessä, yhä kielteisemmässä kansainvälisessä tilanteessa nämä kaikki tekijät heikentävät Euraasian talousunionin tulevaisuudennäkymiä ja kykyä vastata jäsenmaiden odotuksiin.
