Euroopan raja- ja merivartiostoviraston eli Frontexin roolia ja suorituskykyjä on muutettu nopeasti, jotta se voisi vastata laittoman siirtolaisuuden ja rajat ylittävän terrorismin ongelmiin.
Pelot siitä, että jäsenvaltiot menettäisivät määräysvaltaansa Frontexin uuden, aiempaa laajemman roolin vuoksi, eivät ole perusteltuja: jäsenvaltiot päättävät viime kädessä edelleen itse, kuinka ne valvovat rajojaan.
Vaikka rajavalvontaa on ollut helppo vahvistaa, vastaamatta on vielä yksi Schengenin tulevaisuuden kannalta elintärkeä kysymys: miten siirtolaisuuden aiheuttama taakka jaetaan. Jos taakanjaosta ei kyetä sopimaan, Euroopan unioni joutuu ulkoistamaan siirtolaisuuskysymyksen. Unioni on jo solminut kyseenalaisia kahdenvälisiä sopimuksia epävakaiden ja välinpitämättömien naapureittensa kanssa.
Schengen-alueen ulkorajojen aiempaa laajempi valvonta on tervetullutta, mutta se ei riitä laittomaan siirtolaisuuteen ja rajat ylittävään terrorismiin puuttumiseksi. Eurooppa tarvitsee nykyistä parempaa valvontaa myös Schengen-alueen sisällä. Valvontaa ei kuitenkaan ole helppo lisätä rajoittamatta Schengen-alueen vapaan sisäisen liikkuvuuden perusperiaatetta.
