Venäjän onnistunut suurvalta-aseman tavoittelu ja tämän tunnustaminen lännessä edellyttävät, että Venäjä tulee säilyttämään johtavan aseman etenkin Neuvostoliiton jälkeisissä Euroopan valtioissa.
Vladimir Putinin valtaannousun myötä Kreml on johdonmukaisesti pyrkinyt kumoamaan aiemman kehityssuunnan, jossa Venäjän alueellinen valta on heikentynyt. Yksi tämän linjauksen vaikutuksista ilmeni siinä, että Venäjän ja lännen välinen kilpailu ”yhteisellä naapurustolla” muuttui avoimeksi nokitteluksi Venäjän liitettyä Krimin niemimaa itseensä vuonna 2014.
Venäjän aluepolitiikka on ristiriidassa rakenteellisten muutosten kanssa. Aktivismi ei riitä tasapainottamaan muutoksia suostuttelevin tai pakottavin keinoin. Lopputuloksena Venäjän alueellinen vaikutusvalta ja sen houkuttelevuus yhteiskunnallisena toimijana ja turvallisuudentuojana jatkavat rapautumistaan 30 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Venäjällä on alueellista vaikutusvaltaa, joka tuskin tulee kasvamaan ajan myötä. Moskovalla on entistä useammin vaikeuksia saavuttaa tavoitteensa. Vaikka Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneet valtiot hangoittelevat jämäkkää Venäjän vastaan, myös lännen ulkopuoliset toimijat asettavat uusia haasteita Venäjälle.
