Ukrainan vallankumous vuonna 2014 loi suotuisat edellytykset maata piinaavan korruption ja huonon hallinnon kierteen katkaisemiselle ja poliittiselle sekä yhteiskunnalliselle uudistumiselle. Tulokset ovat kuitenkin olleet sekalaisia ja epäjohdonmukaisia. Osa uudistuksista on edennyt, mutta muutoksen suunta voi yhä kääntyä.
Ukrainan vallankumouksen jälkeisiä saavutuksia yritetään tarkoituksellisesti väheksyä. Tästä on osoituksena esimerkiksi se jatkuva kiista, jota äskettäin perustettu kansallinen korruptionvastainen virasto käy presidentin hallitsemaa syyttäjänvirastoa vastaan. Uudistusten suurin este nousee järjestelmän sisältä, koska nykyinen yhteiskunnallinen tilanne hyödyttää valtaapitäviä eliittejä.
Tosiasiat osoittavat, että Ukraina pystyy uudistumaan. Edistyksen turvaaminen tulee kuitenkin olemaan vaikeaa. Ajan kuluessa kasvaa riski, että vanhan järjestelmän perusrakenteet säilyvät ennallaan.
Ukraina tarvitsee ulkoista tukea jatkaakseen uudistuksia. Maan läntisten kumppanien tulee olla valmiita ehdollistamaan tukeaan. Toisaalta kumppanien tulee pitää lupauksensa, kun Ukraina täyttää asetetut ehdot. Euroopan unioni on näyttänyt huonoa esimerkkiä jättäessään myöntämättä ukrainalaisille viisumivapauden. Sitä ei pidä toistaa.