Kylmän sodan päättymisen jälkeen Turkki ja Venäjä ovat lisänneet huomattavasti yhteistyötään ja taloudellista kanssakäymistään.
Turkin revisionistinen ulkopolitiikka Lähi-idän alueella sekä ideologinen vastakkainasettelu länsimaiden kanssa ovat saaneet maan hallituksen varomaan ärsyttämästä Venäjää millään tavoin.
Sekä Turkin että Venäjän johtajat ajavat uusimperialistisia visioitaan, mikä voi pidemmällä aikavälillä nostaa jälleen esiin maiden välillä perinteisesti vallinneen kilpailuasetelman. Tällä hetkellä Venäjä on Turkille kuitenkin tärkeä strateginen liittolainen.
Turkin Venäjän kanssa tekemä strateginen yhteistyö kertoo Turkin omasta autoritaarisesta, uusimperialistisesta suunnasta. Mikäli Turkki jatkaa tällä tiellä, ei sillä ole mitään mahdollisuuksia täyttää EU-jäseniltä vaadittavia Kööpenhaminan kriteereitä.
EU:n tulisikin jäädyttää Turkin ehdokasmaa-asema, kunnes Turkin johdossa on hallitus, joka on halukas osallistumaan jaetuille arvoille perustuvaan poliittiseen unioniin.