Vuoden 2014 Euromaidan-vallankumouksen jälkeen Ukrainassa virisi liike kohti perustavanlaatuista muutosta. Tästä huolimatta maata hallitsevat eliitit onnistuivat turvaamaan monia perinteisiä mekanismeja valtansa säilyttämiseksi ja tehokkaasti estämään järjestelmän uudistamisen.
Vuoden 2019 presidentin- ja parlamenttivaalien jälkeen Ukrainaa kohtaa toisaalta entistä suurempi populismin ja poliittisen agendan radikalisoitumisen uhka, toisaalta apatian ja kansalaisten poliittisen välinpitämättömyyden riski.
Näissä oloissa länsimaiden tulisi olla valmiita paitsi lisäämään osallistumistaan Ukrainan asioihin, myös asettamaan ehtoja vaikuttaakseen vanhaa järjestelmää suojelevien eliittien käytökseen ja työskentelemään enemmän Ukrainan uudistusmielisten kanssa.
