Ei-valtiolliset aseelliset ryhmät ovat taustaltaan monimuotoisia ja vakiintuneita toimijoita nykypäivän konflikteissa. Kansainväliset pyrkimykset vastata yhä monimutkaisempiin kriiseihin perustuvat kapeaan valtiokeskeiseen tulkintaan, jossa ei-valtiolliset aseelliset ryhmät nähdään ensisijaisesti turvallisuusuhkina. Weberiläiseen valtion käsitteeseen tukeutumalla jätetään huomioimatta muut konfliktien vaikutuspiirissä vallitsevat järjestyksen muodot.
Tässä Working Paper -julkaisussa ehdotetaan uudenlaista lähestymistapaa ei-valtiollisiin aseellisiin ryhmiin niiden harjoittaman hallinnon ja paikallisen legitimiteetin pohjalta. Kansainvälisten toimijoiden ponnistelut monimutkaisten poliittisten ja turvallisuuskriisien ratkaisemiseksi tulisi perustua näiden ryhmien yhteiskunnallisen merkityksen arviointiin ja olemassa olevien paikallisten verkostojen ja organisaatiomuotojen tunnustamiseen. Tämä edellyttää kattavaa ja perusteellista konfliktianalyysia. Lisäksi joistakin valtiokeskeisistä oletuksista, erityisesti valtion paikallisesta legitimiteetistä ja sen rinnastamisesta hallintoon, tulisi luopua.
