Aseelliset konfliktit ovat jatkuneet ympäri maailmaa suurilta osin laantumattomina covid-19-pandemiasta huolimatta. Pandemia on vaikuttanut konfliktitilanteisiin, mutta ainakaan tähän mennessä se ei ole ollut konflikteja määrittävä tekijä.
Sekä ei-valtiolliset ryhmät että valtiolliset toimijat ovat pyrkineet hyötymään rajoituksista ja muista toimenpiteistä, joita pandemian hillitsemiseksi on tehty. Siviilien turvallisuus on vaarantunut entisestään tämän opportunismin sekä rauhanrakennuksen hankaloitumisen vuoksi.
Pandemian sosioekonomiset seuraukset muodostavat pitkällä tähtäimellä suurimman riskin rauhalle. Ne uhkaavat rauhaa heikentämällä yhteiskuntasopimusta ja yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta varsinkin tilanteissa, joita leimaavat konfliktihistoria, syvä epätasa-arvo sekä taloudellinen riippuvaisuus globaaleista markkinoista ja ulkoisista tekijöistä.
EU:lla on useita keinoja, joilla se voi hillitä konfliktiriskejä pandemiassa ja sen jälkiseuraamuksissa. Konfliktinehkäisy vaatii pitkän aikavälin lähestymistä, myös meneillään olevan kriisin aikana.
