Virosta tulee EU:n neuvoston puheenjohtaja 1. heinäkuuta. Kiertävällä puheenjohtajalla on vain vähän valtaa, mutta hyvä tilaisuus kohottaa maan mainetta. Viro korostaa EU:n yhtenäisyyttä ja pyrkii tekemään pesäeroa itäisiin jäsenmaihin. Näiden tavoitteiden yhteensovittaminen on hankalaa.
Viron ensimmäinen EU-puheenjohtajuus osuu vaikeaan ajankohtaan. Se aikaistui puoli vuotta brexitin vuoksi. Mieliala EU:ssa on kohonnut Ranskan presidentinvaalienvaalien jälkeen, ja merkittävien uudistusten toimeenpano talous- ja rahaliiton sekä puolustusyhteistyön alueilla näyttää nyt lupaavammalta kuin moneen vuoteen. Jäsenmaiden välillä ja niiden sisällä on kuitenkin yhä huomattavia jakolinjoja, jotka johtuvat muun muassa populisti- ja EU-kriittisten puolueiden suosiosta ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevista erimielisyyksistä. Viron puheenjohtajuuden iskulausetta, ”tasapainon kautta yhtenäisyyteen”, on yhä vaikeampi toteuttaa pirstaloituvassa unionissa.
Viron kaltaiselle pienelle ja syrjäiselle maalle yhtenäisyys ei ole pelkkä korulause, vaan merkitsee oikeasti enemmän kuin monelle muulle jäsenmaalle. Etenkin Puolan ja Unkarin kannat ovat EU:lle ongelmallisia ja Virolle hankalia. Näiden kahden maan hallitukset eivät ole pelkästään euroskeptisiä, vaan ne myös horjuttavat EU:lle keskeisiä oikeusvaltion ja median vapauden periaatteita. Sen lisäksi maat ovat kieltäytyneet osallistumasta maahan muuttokriisin taakanjakoon. Tämä on tehnyt Puolasta ja Unkarista monien jäsenmaiden silmissä hylkiöitä. Kaksi muuta Visegrád-maata, Tšekki ja Slovakia, ovat osittain samoilla kannoilla maahanmuutosta. Niinpä Euroopan julkisessa keskustelussa on puhuttu laajalti ”uusien itäisten jäsenmaiden” aiheuttamista ongelmista. Kielteinen leima on monesti isketty kaikkiin itälaajentumisen myötä unioniin liittyneisiin maihin.
Viro on tehnyt vuosia töitä päästäkseen eroon itäisestä leimasta ja todistaakseen olevansa EU-myönteinen ja rakentava jäsenvaltio. Neuvostoliiton hajoamisesta on kulunut neljännesvuosisata, ja Viro toteutti siirtymäkauden uudistukset nopeasti ja tehokkaasti. Tuskin mikään ärsyttää monia virolaisia enemmän kuin se, jos heitä yhä luonnehditaan entisen Neuvostoliiton maaksi. Viro on liittynyt kaikkiin mahdollisiin integraatiohankkeisiin.
Viimeisimmän Eurobarometri-kyselyn mukaan EU-jäsenyyttä kannattaa 67 prosenttia virolaisista, kun vastaava luku koko EU:ssa on 57. Maan edellinen presidentti Toomas Hendrik Ilves ja nykyinen presidentti Kersti Kaljulaid ovat liberaalien arvojen äänekkäitä puolustajia. He haastavat toisinaan myös kansalaisten konservatiiviset ja suvaitsemattomat mielialat.
Viro (kuten myös Latvia ja Liettua) hyväksyivät vastahakoisesti EU:n maahanmuuttokiintiöt – paljolti siksi, että ne eivät halunneet vahingoittaa asemaansa unionissa. Virolla on oma EU-kriittinen ja maahanmuuttovastainen populistipuolueensa, konservatiivinen kansanpuolue (EKRE), joka asettuu lähelle perussuomalaisten tai Puolan Laki ja oikeus -puolueen kantoja. Puolue on oppositiossa, ja sen suosio on viimeisen parin vuoden aikana keikkunut 6–14 prosentin välillä.
Viron puheenjohtajuusagendan kärjessä on digitaalinen Eurooppa. Viro haluaa korostaa mainettaan dynaamisena, pohjoisena informaatioteknologian mallimaana. Tavoitteena on luoda EU:n digitaaliset yhteismarkkinat, joilla tavaroiden, pääoman, palvelujen ja työvoiman vapaan liikkuvuuden lisäksi toteutuisi myös datan vapaa liikkuvuus. Virolla on kansainvälisesti tunnustettu asema edelläkävijänä e-hallinnon kehittämisessä. Kolikon toinen puoli on vahva asiantuntemus kyberturvallisuuden alueella.
Hyvän valmiustason ansiosta Viro ei kärsinyt toukokuussa maailmalla levinneistä kyberiskuista, jotka vahingoittivat yli 150 maata. Iskut lamaannuttivat esimerkiksi julkisia palveluja, kuten brittisairaaloita. Yksi puheenjohtajuuden kohokohdista on syyskuussa Tallinnassa pidettävä Euroopan digitaalisen tulevaisuuden huippukokous.
Viro ei voi kuitenkaan välttää jäsenmaita jakavien asioiden käsittelyä puheenjohtajuutensa aikana. Viro, kuten moni muu jäsenmaa, on ollut merkillisen hiljaa siitä, mitä EU:n tulisi tehdä oikeusvaltion murenemista vastaan Puolassa ja Unkarissa. Tämä selittyy osittain alueellisen turvallisuustilanteen epävakaudella. Puola on ollut Virolle tärkeä liittolainen, jonka kanssa se on pyrkinyt turvaamaan lännen vastatoimet Venäjän aggressiiviselle toiminnalle Ukrainassa ja Itämeren alueella. Pääministeri Jüri Ratasin sanoin ”EU:n yhtenäisyys on meidän ulkopolitiikkamme tärkein väline.”
EU:n agendalle on kuitenkin nousemassa yhä vahvemmin kysymys siitä, miten EU voi painostaa Puolaa ja Unkaria kunnioittamaan oikeusvaltion periaatetta. Viron on vaikea väistää tätä ja samalla vahvistaa ”ei-itäistä” imagoaan.
Jäsenmaiden välisiä jakolinjoja korostaa myös Ranskan ja Saksan johdolla käytävä keskustelu EU:n tulevista uudistuksista. Viro kannattaa pyrkimyksiä vahvistaa euroaluetta ja syventää puolustusyhteistyötä. Se haluaa esimerkiksi olla mukana puolustuspolitiikan pysyvässä rakenteellisessa yhteistyössä, jota parhaillaan suunnitellaan.
Brysselissä, Berliinissä ja Pariisissa käydään kuitenkin keskusteluja myös pidemmälle menevistä uudistuksista, jotka saattavat vaatia perussopimuksen muutosta. Tämä voi johtaa entistä suurempaan eriytymiseen euroalueen muodostaman ytimen ja muiden jäsenmaiden välillä. Tällaisten suunnitelmien kaikkein äänekkäimpiä vastustajia ovat jälleen kerran euroalueen ulkopuoliset Puola ja Unkari, jotka pelkäävät oman asemansa heikkenemistä. EU:n uudistamisen ja yhtenäisyyden säilyttämisen välinen tasapainoilu muodostuukin entistä vaikeammaksi.
