Kriisinhallintaoperaatiot ovat oleellinen osa työkalupakkia, jonka avulla Euroopan unioni (EU) vastaa ulkoisiin kriiseihin. Tämä FIIA Analysis -julkaisu pyrkii ymmärtämään, kuinka EU:n strateginen lähestymistapa kriisinhallintaan syntyy instituutioiden kehityksen ja jäsenmaiden vuorovaikutuksessa ja reaktioina EU:n lähialueilla puhjenneisiin kriiseihin ja konflikteihin. Ennen kaikkea se selvittää prosessia, jossa kriisinhallintaoperaatioiden tavoitteet syntyvät. Asiantuntijahaastatteluihin nojaten julkaisu haastaa Eurooppa-tutkimukselle perinteisen tavan tarkastella EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP) strategisten dokumenttien perusteella. Sen sijaan EU:n strategista lähestymistapaa pyritään ymmärtämään YTPP-kriisinhallintaoperaatioiden parissa työskennelleiden asiantuntijoiden tulkintojen kautta.
Tutkimuksessa todetaan, että EU:n strategista lähestymistapaa luonnehtii kokeellisuus, joka perustuu institutionaaliseen oppimiseen ja hallitustenväliseen yhteistyöhön kriisinhallintaoperaatioiden parissa. Ongelmat strategisen lähestymistavan yhtenäisyydessä ja päätöksenteossa kuitenkin häiritsevät EU:n potentiaalia strategisena toimijana. Analyysi tunnistaa kolme kehityssuuntaa, jotka tällä hetkellä rajoittavat EU:n strategista otetta kriisinhallintaan: kunnianhimon laskeva taso, tasapainottelu muiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan instrumenttien välillä sekä retoriikan painopisteen siirtyminen ulkoisesta sisäiseen turvallisuuteen.
