Leo Michel
Affilioitunut tutkija

Yli kaksi vuosikymmentä kylmän sodan päättymisen jälkeen puolustusliitto NATO pyrki pienentämään ydinaseiden merkitystä pelotteessaan ja kollektiivisen puolustuksen strategiassaan. Lisäksi NATO yritti lievittää Venäjän 1990-luvulla ilmaisemia huolia siitä, että NATO:n strategisen arsenaalin asemointi muuttuisi uusien, itä- ja keskieurooppalaisten jäsenmaiden vuoksi.

Viime vuosina Venäjän ydinaseita koskeva sapelinkalistelu on kuitenkin saanut NATO:n kiinnittämään uudelleen huomiota ydinasekysymyksiin. Venäjän toimet ovat liittyneet maan ydinaseiden modernisointiohjelmiin, puolustusdoktriinin muutoksiin, viimeaikaisten sotaharjoitusten järjestämiseen ja venäläisjohtajien uhkaavaan retoriikkaan. NATO:n uusi huomio ydinaseisiin on osa puolustusliiton laajempaa työtä pelotevaikutuksen ja kollektiivisen puolustuksensa tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä työ nojaa enimmäkseen muihin kuin ydinaseisiin liittyviin kyvykkyyksiin ja muutoksiin NATO:n Pohjois-Euroopan tavanomaisissa joukoissa.

Toistaiseksi NATO:n vastaus Venäjän retoriikkaan ja toimiin on selvimmin nähtävissä niissä tiukentuneissa julistuksissa, joista puolustusliitto sopi huippukokouksessaan Varsovassa heinäkuussa 2016. Kolme ”ydinkumppanimaata” Yhdysvallat, Britannia ja Ranska ovat kuitenkin sitoutuneet uudistamaan strategiset ydinaseensa tulevan vuosikymmenen aikana. Lisäksi monet ydinaseettomista liittolaismaista vaikuttavat olevan valmiita osallistumaan lähitulevaisuudessa NATO:n ydinpelotteen ylläpitoon. Ydinpelote rakentuu Yhdysvaltain Eurooppaan sijoittamien ei-strategisten ydinaseiden varaan.

Ylös