EU:n ongelma toimia tehokkaasti globaalin geoekonomisen paineen alla ei johdu sopivien työkalujen puutteesta vaan rajoitteista, jotka estävät niiden ajankohtaisen ja johdonmukaisen käytön.
Nämä rajoitteet ulottuvat kolmelle tasolle: Ensinnäkin kytkeytyminen globaaliin talouteen tekee geoekonomisesta toiminnasta riskialtista ja sen seurauksista ennalta-arvaamattomia. Toiseksi unionin sisäiset dynamiikat, jotka juontavat juurensa 27 jäsenmaan eriävistä näkemyksistä, sekä monimutkaiset päätöksentekoprosessit hankaloittavat yhteisten ratkaisujen tekemistä. Kolmanneksi normatiivinen perusta, joka pönkittää EU:n omaa visiota itsestään, on ristiriidassa ”geoekonomisen Euroopan” ajatuksen kanssa.
Tässä julkaisussa hyödynnetään neljää esimerkkitapausta kuvaamaan, kuinka EU:n kyky muuntautua tehokkaaksi geoekonomiseksi toimijaksi on olennaisesti rajoittunut. Näihin esimerkkeihin lukeutuvat unionin pakottamistoimien vastainen väline, EU:n ja Mercosur-maiden välinen kauppasopimus, suorien ulkomaisten investointien sääntely (FDI) sekä teollisuuden vauhdittamissäädös.
EU:n geoeokonomista toimijuutta olisi realistisesti mahdollista vahvistaa varmistamalla, että ajankohtainen tieto tavoittaa kaikki jäsenmaat, ja selkeyttämällä, milloin olemassa olevia työkaluja voidaan ottaa käyttöön. Lisäksi unionin sääntöpohjainen identiteetti tulisi valjastaa strategisen uskottavuuden välineeksi.
