Ukrainan horjuminen ja kriisin mahdollinen leviäminen ovat suora turvallisuusriski itäisen Keski-Euroopan Visegrad-maille eli Puolalle, Tšekille, Slovakialle ja Unkarille. Riskinä on, että maiden sotilaallinen turvallisuus järkkyy, energiatoimitukset keskeytyvät ja maihin alkaa virrata pakolaisia. Näistä syistä Visegrad-maat ovat vastanneet kriisiin aktiivisesti ja yksissä tuumin.
Maat eivät kuitenkaan ole onnistuneet muotoilemaan yhteistä kantaa mahdollisiin Venäjän-vastaisiin pakotteisiin. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Venäjä ei muodosta maille suoraa sotilaallista uhkaa.
Yksittäisten Visegrad-maiden toimia suhteessa Venäjään määrittävät geopolitiikka, normatiiviset syyt, kuten näkemys Venäjän ihmisoikeustilanteesta, ja kauppa- sekä sisäpoliittiset intressit, jotka ovat erilaisia eri maissa.
Sisäpoliittiset syyt, kuten halu lisätä hallinnon suosiota, ja huolet mahdollisten pakotteiden taloudellisista vaikutuksista vaikuttavat Visegrad-maiden ulkopolitiikkaan. Kuitenkin vain Unkarin pääministeri Viktor Orbán on toistaiseksi rikkonut kommenteillaan Visegrad-maiden välistä solidaarisuutta Ukrainan kriisissä.
Koska useimmat normatiiviset, kauppa- ja sisäpoliittiset syyt ovat luonteeltaan pysyviä ja strategisia, Visegrad-maiden epäjohdonmukaisuus suhteessa Venäjään todennäköisesti jatkuu.
