EU-PERHEEN KUOPUKSET 3/6
Latvia on länsimaa neuvostovivahteella
Helsingin Sanomat
Julkaistu pääkirjoitussivulla 4.7.2011
SINIKUKKA SAARi
Latvia on muiden Baltian maiden tavoin onnistunut pääsemään eroon neuvostoleimasta. Kansainvälisillä areenoilla maat liitetään nykyisin kiistatta EU-Eurooppaan ja pohjoismaiseen viiteryhmään – ainoina entisinä neuvostotasavaltoina.
Baltian maat tiesivät heti 1990-luvun alussa, minne ne halusivat: osaksi länttä ja Eurooppaa, eroon idästä ja Venäjästä. Määrätietoinen politiikka vakuutti vähitellen myös länsimaat. Vuosikymmenen lopulla niille luvattiin, että EU:n ja Naton ovet aukenevat, jos ja kun maat täyttäisivät jäsenyyskriteerit.
EU piirsi vaatimusten ääriviivat niin sanotuissa Kööpenhaminan kriteereissä vuonna 1993: maiden tuli kunnioittaa demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia, vähemmistön oikeuksia sekä markkinatalouden periaatteita. Yli kymmenen vuotta kestäneen uudistuskuurin jälkeen Latvia saavutti Naton ja EU:n jäsenyyden vuonna 2004.
Mielikuvan takaa löytyy kuitenkin piirteitä, jotka ovat tyypillisiä Neuvostoliitosta itsenäistyneille maille. Vaikka Latvian vaalit ovat kiistatta vapaat ja hallinto on muodollisesti demokraattista, monet poliittiset käytännöt ovat yhä kaukana ihanteista.
Latvian demokratian vaikeimmat ongelmat ovat korruptio, kansalaisten epäluottamus poliittisiin ja hallinnollisiin toimijoihin sekä Venäjän vaikutusvallan kasvaminen maan liike-elämässä ja venäläisvähemmistön keskuudessa.
Monet poliittisen eliitin jäsenet saivat 1990-luvulla haltuunsa valtion omaisuutta, ja näin poliittista ja taloudellista valtaa keskittyi yhdelle ja samalle ryhmälle. Keskittyminen lisääntyi entisestään, kun liike-elämässä menestyneet suurliikemiehet, niin sanotut oligarkit, alkoivat perustaa omia puolueitaan ajamaan etujaan.
Taloudellis-poliittisten toimijoiden uskotaan junailevan mieleisiään poliittisia päätöksiä ja koordinoivan toimiaan salaisilla sopimuksilla. Mielipidekyselyt vahvistavat, että latvialaiset suhtautuvat kyynisesti korruptoituneina pidettyihin virkamiehiin, oikeuslaitokseen ja poliittisiin päättäjiin. Yleinen tyytymättömyys ei ole johtanut yhteiskunnallisen aktivismiin, vaan kansalaiset tuntevat olevansa voimattomia muuttamaan korruptoitunutta poliittista järjestelmää.
Korruptiota vastaan toki taistellaan. Latvian korruption vastainen virasto KNAB on saavuttanut kansalaisten luottamuksen tehokkaalla toiminnallaan. Se on saanut muutaman isonkin kalan verkkoonsa. Lahjusepäilyjen vuoksi pidätettiin viime vuonna muun muassa Jurmalan pormestari sekä viisi valtion energiayhtiön Latvenergon johtajaa. Tämän vuoden tammikuussa lahjussyyte nostettiin talousministeriön korkea-arvoista virkamiestä Vladimir Vaskevicsia vastaan.
Olosuhteet ovat kuitenkin vaikeat. Esimerkiksi Vaskevicsin saatua syytteen KNAB:n varajohtaja joutui piileskelemään viikkoja ulkomailla, koska venäläisten rikollisjärjestöjen kerrottiin uhanneen hänen henkeään.
Yksi Latvian yhteiskunnallisista haasteista liittyy sen kiinteisiin – ja ajoittain hyvin tulehtuneisiin – suhteisiin Venäjään. Niiden kipupiste on maan suuren venäläisvähemmistön asema. Latvian runsaasta kahdesta miljoonasta asukkaasta noin 660000 on etnisiä venäläisiä.
Latvian tiukka vähemmistöpolitiikka perustuu näkemykseen, että neuvostoaikana maahan muuttaneet venäläiset eivät ole automaattisesti oikeutettuja maan kansalaisuuteen. 1990-luvun alussa yli 700000 venäläisvähemmistöön kuulunutta sai Latviassa pysyvästi asuvan kansalaisuudettoman henkilön statuksen.
Venäjä puolestaan katsoo, että Latvia liittyi Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti. Sen mielestä Latvian venäläisille on turvattava oikeus omaan kieleen ja samat kansalaisoikeudet kuin kantaväestölle.
Kansalaisuutta vailla olevien määrä on vähentynyt 1990-luvulta noin puoleen – osa on saanut Latvian ja osa Venäjän kansalaisuuden.
Venäläisväestö on puskettu marginaaliin maan hallinnossa mutta ei politiikassa eikä etenkään liike-elämässä. Venäläismyönteinen Saskanas Centrs (Sovun keskusta) nousi lokakuun parlamenttivaaleissa maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Arvioidaan, että maan yrityksistä jopa 80 prosenttia on ei-latvialaisessa – pääasiassa Venäjän tai Baltian venäläisten – omistuksessa. Useimmilla liike-elämässä vaikuttavilla venäläisvähemmistön edustajilla on nykyisin Venäjän passi.
Venäjä tukee Latvian venäläisvähemmistöä monin tavoin. Se esimerkiksi rahoittaa avokätisesti erilaisia venäläismyönteisiä poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia ryhmittymiä, myöntää stipendejä Venäjällä opiskeluun ja tukee alueen venäjäkielistä mediaa.
Latvian väestö on jakautunut yhä voimakkaammin kahteen vastakkaiseen leiriin: Venäläisvähemmistö seuraa venäläisomistuksessa olevaa mediaa ja latvialaiset omaansa. Venäläiset työnantajat palkkaavat venäläisiä ja latvialaiset latvialaisia työntekijöitä.
Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi iski Latviaan pahemmin kuin moneen muuhun maahan. Valtiontalouden konkurssi vältettiin IMF:n ja EU:n tuella, ja maan julkistalous joutui kovalle säästökuurille.
Muutama vuosi sitten ennustettiin, että säästökuuri aiheuttaa Latviassa suuria poliittisia levottomuuksia ja ajaa demokratian kriisiin. Pelot eivät kuitenkaan toteutuneet.
Alkuvuoden 2009 mellakoiden ja hallituksen kaatumisen jälkeen pääministerinä on toiminut keskusta-oikeistolainen Valdis Dombrovskis, joka säilytti asemansa viime lokakuun vaaleissa. Dombrovskis edustaa uudenlaista poliitikkotyyppiä: hänellä ei ole läheisiä kytköksiä liike-elämään, ja hänen vaatimaton teknokraattinen olemuksensa herättää kansalaisissa luottamusta.
Latvian talouskriisi näyttäisikin lisänneen realismia, vastuullisuutta ja valmiutta kompromisseihin maan politiikassa. Talouskriisi myös todistaa, että länsisuuntaus on juurtunut syvälle Latvian maaperään.
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin tutkija.