Senior Research Fellow Kristi Raik published an article titled ‘Ukrainalla pitää olla oikeus tehdä itse valintansa’ in Kaleva on March 2nd. Raik noted that “the thought of Finland as an example to Ukraine is worthy exactly because Finland is a member of the EU and has made a clear choice of belonging in the community of European values”.
Ukrainassa on tapahtunut vallankumous, johon johtivat kolme keskeistä muutosvaatimusta. Ensiksi demokratia ja oikeusvaltio. Syrjäytetty presidentti Janukovytš nousi valtaan demokraattisilla vaaleilla neljä vuotta sitten, mutta ryhtyi sitten järjestelmällisesti keskittämään valtaa omiin käsiinsä. Edellytykset sille, että myös seuraavat presidentinvaalit voisivat olla vapaat ja rehelliset, heikkenivät viime vuosien aikana olennaisesti. Ukrainan kansalaisyhteiskunta ei ole kuitenkaan helposti nujerrettavissa; ei edes aseiden voimalla, kuten viime viikon traagiset tapahtumat todistivat. Paljon puhutut äärioikeistolaiset ryhmät olivat mielenosoittajien joukossa pienenä vähemmistönä; laaja ja kirjava enemmistö oli puolustamassa demokratiaa.
Toiseksi talous. Ukrainan mittava korruptio ja viime vuosien kehno talouskehitys ovat olleet tiedossa pitkään. Janukovytšin asiakirjojen julkistaminen on kuitenkin paljastanut uutta tietoa mittavasta valtion varojen väärinkäytöstä. Janukovytšin perheen varallisuuden arvioidaan olevan 9 miljardin euron luokkaa. Ukrainan uuden pääministerin Arseni Jatsenjukin mukaan maa tarvitsee 25,5 miljardia euroa laina-apua seuraavan kahden vuoden aikana.
Kolmantena tekijänä on ulkopolitiikka. Protesteissa vaadittiin Ukrainan ankkuroimista Eurooppaan. Janukovytš jatkoi virkakaudellaan ainakin näennäisesti aiemmin viitoitettua EU-suuntaa, kunnes käänsi kelkkansa kohti itää viime marraskuussa. Kaiken kaikkiaan hänen kautensa ulkopolitiikkaa luonnehti pyrkimys tasapainotella idän ja lännen välissä, lypsää hyötyjä kummastakin suunnasta ja turvata oma valta-asema. Vastaavaa ulkopolitiikkaa Ukrainassa harjoitettiin myös ennen vuoden 2004 oranssia vallankumousta. Tuloksia ei voi kehua.
Ukrainan ulkopoliittinen valinta on kansainvälisesti räjähdysherkkä kysymys. Venäjä on toistuvasti varoittanut, ettei lännen pidä ‘pakottaa’ Ukrainaa tekemään valintaa idän ja lännen välillä. Kysymys ei ole kenenkään ulkopuolisen, vaan ukrainalaisten itse tekemästä valinnasta. EU on varmasti valmis hyväksymään sen, jos ukrainalaiset valitsevat liittymisen Venäjä-johtoiseen tulliliittoon ja Euraasian unioniin. Moni EU-maa olisi suorastaan huojentunut, jos näin kävisi. Edes Janukovytš ei kuitenkaan missään vaiheessa luvannut viedä Ukrainaa Euraasian unioniin, sillä hän katsoi sen olevan maan etujen ja oman lähipiirinsä taloudellisten etujen vastaista.
Ukrainalle on kansainvälisessä keskustelussa haettu ‘kolmatta tietä’; puolueetonta asemaa idän ja lännen välissä. Amerikkalaisen veteraanidiplomaatin Zbigniew Brzezinskin paljon huomiota herättänyt kirjoitus esitti Suomen mahdollisena esikuvana maasta, jolla on hyvät suhteet sekä länteen että itään. Brzezinski (kenties tarkoituksella) unohti mainita, että Suomi on EU:n jäsen, ja lähestyi Ukrainaa suurvaltapolitiikan pelinappulana.
Ajatus Suomesta esikuvana Ukrainalle on varteenotettava juuri siksi, että Suomi on EU:n jäsen ja on tehnyt selkeän valinnan kuulumisestaan eurooppalaiseen arvoyhteisöön. Samalla se on säilyttänyt hyvät suhteet Venäjään ja käy laajalti kauppaa idässä. Ukrainan uuden johdon kannattaisi pyrkiä samaan. Ukrainan kohtaloa ei voi ratkaista kylmän sodan hengessä Yhdysvaltojen – ja sen kylkiäisenä EU:n – ja Venäjän välisellä sopimuksella. Maalla pitää olla oikeus tehdä itse omat valintansa – sitä periaatetta Venäjäkin on toistuvasti korostanut. Sotilaallinen liittoutumattomuus voisi olla osa ratkaisua. Ainakin sillä olisi kansan tuki: Nato-jäsenyyttä kannattaa vain noin joka viides ukrainalainen.
Kansakunnan yhtenäisyys on koetuksella, sillä maan itäosien väestö ei tukenut protesteja pientä vähemmistöä lukuun ottamatta ja siellä tunnetaan epäluottamusta uutta johtoa kohtaan. Venäjän tukema separatistiliike Krimin niemimaalla on vakava uhka maan vakaudelle. Uudistusmieliset poliittiset ryhmät ovat hajanaisia ja eripuraisia. Talousromahduksen estämiseksi tarvitaan sosiaalisesti vaikeita talousuudistuksia, jotka ovat ehtona lännen antamalle laina-avulle.
Ukrainassa tarvitaan maan poliittisten ja taloudellisten rakenteiden perusteellista remonttia. Tämä tuskin onnistuu ilman lännen laajamittaista tukea ja EU-suhteiden tiivistämistä. Sisäpoliittinen ja ulkopoliittinen valinta liittyvät kiinteästi toisiinsa: valitsemalla Euroopan Ukraina valitsee demokratian ja oikeusvaltion, ja toisin päin.
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin tutkija.
”Ajatus Suomesta esi-kuvana Ukrainalle on varteenotettava juuri siksi, että Suomi on
EU:n jäsen ja on tehnyt selkeän valinnan kuulumisestaan eurooppalaiseen arvoyhteisöön.”