Kommunismin jääminen markkinatalouden jalkoihin on luonut Kiinaan aatteellisen tyhjiön. Tästä huolimatta kansan enemmistö hyväksyy kommunistisen puolueen yksinvallan, koska talous kasvaa ja elinolot paranevat. Puolueen vallan perusteet saattavat kuitenkin horjua, jos seuraava kansainvälinen talouskriisi pysäyttää Kiinan kasvun.
Kiinan kommunistisen puolueen on paikattava rapistunutta aatteellista perustaansa, jotta kansalaiset luottaisivat puolueeseen myös mahdollisen taantuman koittaessa. Samalla puolue pyrkii varmistamaan, etteivät ”epäilyttävät ainekset” pääse täyttämään aatteellista tyhjiötä. Paikkaustarpeina puolue käyttää Kiinan perinteisistä oppisuunnista, erityisesti kungfutselaisuudesta, lainattuja arvoja kuten ”harmoniaa”.
Moniarvoistuvassa ja entistä avoimemmassa Kiinassa puolue ei kykene monopolisoimaan historian ja perinteen tulkitsemista. Puolueen tulkinnoilla on sekä puoltajansa että vastustajansa, jotka käyvät vilkasta väittelyä eri foorumeilla. Näistä väittelyistä on tullut tärkeä osa Kiinan yhteiskunnallista keskustelua.
Kiinalaiset ulkopolitiikan teoreetikot muotoilevat uutta kansainvälisen järjestyksen mallia, jossa länsimaista perua oleva valtioidenvälisyys korvattaisiin kiinalaisen perinteen mukaisella harmonisella kansainyhteisöllä. Kiina korostaa, että se ei havittele hegemoniaa, mutta ei salli sitä muillekaan.
