Arktinen alue on murroksessa. Ilmastonmuutos ja teknologinen kehitys tulevat vääjäämättä
mullistamaan alueen luonteen. Avautuva merireitti ja pohjoisten luonnonvarojen laajempi
hyödyntäminen tarjoavat taloudellisia tilaisuuksia myös Suomelle. Arktinen politiikka linkittyy
globaaliin muutokseen. Samalla geopoliittinen kamppailu muuttaa alueellisen yhteistyön
vakiintuneita puitteita. Strategisen tasapainon hakemista uhkien ja mahdollisuuksien välillä
vaikeuttaa toimijoiden ja intressien kasvava moninaisuus. Luottamus toimijoiden kesken saattaa
vaarantua keskinäisriippuvuuden kasvaessa. Alueen ekologinen herkkyys synnyttää monia
haavoittuvuuksia, joihin on syytä varautua. Minkälaista roolia Suomi ja suomalaiset toimijat
voivat näytellä arktisella näyttämöllä? Mitkä ovat päätöksentekijöiden mahdollisuudet tarttua
harkitusti tilaisuuksiin? Miten Suomi voi hyötyä arktisen alueen muutoksista tai olla mukana
ratkaisemassa muutosten tuomia ongelmia?
Avaus Teija Tiilikainen, johtaja, Ulkopoliittinen instituutti
Erkki Tuomioja, ulkoministeri
Timo Suistio, varatoimitusjohtaja, STX Finland Oy
Näkökulmia arktisiin haasteisiin – paneelikeskustelu
Arto Lahti, yrittäjyyden professori, Aalto-yliopisto
Jaakko Savisaari, kommodori (evp)
Paula Kankaanpää, johtaja, Arktinen keskus, Lapin yliopisto
Paneelissa puhetta johtaa Mika Aaltola, ohjelmajohtaja, Ulkopoliittinen instituutti
Tilaisuus on suomenkielinen.
Tiivistelmä seminaarista
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen avasi tilaisuuden toteamalla, että arktinen alue aihepiirinä herättää paljon keskustelua, ja että tilaisuuden tarkoitus on tuoda esille suomalaisia näkökantoja aiheeseen sekä tarkastella erityisesti alueen tulevaisuuteen liittyviä turvallisuus- ja ympäristöulottuvuuksia.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja aloitti puheenvuoronsa onnittelemalla samana päivänä perustettua Suomen Arktista Seuraa. Hän totesi pitävänsä merkittävänä, että arktisten kysymysten käsittelyyn myös pääkaupungissa on syntynyt uusi foorumi. Tuomioja huomioi, että arktiset alueet ovat olleet kasvavan mielenkiinnon kohteena lähinnä murheellisista syistä, sillä näillä alueilla ilmastonmuutoksen eteneminen näkyy rajuimmin ja dramaattisimmin. Arktinen alue on siirtymässä poliittisen ja taloudellisen kiinnostuksen keskiöön kansainvälisesti. Tuomioja korosti, että mielenkiinnon lisäksi alueella tarvitaan myös pikaisia toimia ja peräänkuulutti kokonaisvaltaista lähestymistapaa arktisen alueen suhteen. Hän totesi alueen muutoksella olevan kauaskantoiset vaikutukset myös Suomelle, sekä haasteiden että mahdollisuuksien muodossa. Suomesta löytyy sekä innovatiivisuutta ympäristöteknologian saralla että ilmastotieteellistä osaamista, joista voi olla hyötyä toiminalle arktisella alueella.
Tuomioja huomautti, että Suomen toimintaa arktisilla alueilla linjataan nykyisessä hallitusohjelmassa ensimmäistä kertaa, ja että se pyrkii tehostamaan vuonna 2010 laaditun Suomen arktisen strategian toimeenpanoa. Arktisen strategian keskeiset kohdat ovat suomalaisen osaamisen hyödyntäminen arktisilla alueilla, alueen ympäristönsuojelu ja EU:n arktinen politiikka.
Tuomioja korosti, että toiminnan lisääntyessä arktisilla alueilla on pidettävä huoli siitä, että se tapahtuu ympäristöä ja kansalaisia kunnioittaen. Alkuperäiskansojen osallistuminen esimerkiksi Arktisen neuvoston toimintaan on tärkeää, sillä heillä on ainutlaatuista tietotaitoa. Alueen muutoksen ymmärtämiseksi tarvitaan tämän perinteisen tiedon yhdistämistä kansainväliseen huippututkimukseen. Arktinen neuvosto on Tuomiojan mielestä keskeisin kansainvälinen foorumi arktisten asioiden edistämiselle. Neuvoston ensimmäisen puheenjohtajuuskierros tulee ensi keväänä päätökseen, ja tällöin on hyvä hetki tarkastella neuvoston asemaa laajemminkin. Tarkastelun rajoittaminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin arktisella alueella ei Tuomiojan mukaan riitä, sillä käynnissä on useita ilmiöitä, joilla on maailmanlaajuiset vaikutukset. Arktista aluetta tulisi siis katsoa globaalissa yhteydessä. Tuomioja myös huomautti, että Arktisen neuvoston on pikaisesti löydettävä toimiva yhteistyösuhde merkittävien alueen ulkopuolisten partnerien kanssa. Hän uskoo, että Arktisella neuvostolla on kaikki edellytykset kehittyä täysvaltaiseksi kansainväliseksi järjestöksi, jos se ymmärtää maailmanlaajuisen merkityksensä.
Tuomioja mainitsi Venäjän Suomen arktisen osaamisen tärkeimpänä markkina-alueena. Kesäkuussa järjestetyssä Oulun kumppanuusseminaarissa pääaiheena oli Koillisväylä. Jatkossa keskusteluissa tullaan käsittelemään myös sellaisia teemoja kuten ympäristö, tutkimus- ja yliopistoyhteistyö, matkailu ja alkuperäiskansat. Tuomioja kehotti pitämään EU:n arktisen politiikan keskusteluaiheena myös UPI:ssa. Suomi pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti EU:n arktisen politiikan kehittämiseen. Arktisen tiedottamisen parantamiseksi Suomi on ehdottanut EU:n arktisen tiedotuskeskuksen perustamista Rovaniemelle. Euroopan parlamentin myöntämän rahoituksen myötä asia on valmisteltavana komissiossa. Arktisessa neuvostossa EU on tarkkailija-aseman hakijan roolissa, odotettavissa on myönteinen päätös ensi keväänä. Tuomioja sanoi olevansa luottavainen, ettei arktisella alueella tulla näkemään uusia jakolinjoja tai sovittamattomia ristiriitoja. Hänen mukaansa myös Suomi voi vaikuttaa alueen kehitykseen tuottamalla sinne ratkaisuja, jotka luodaan kansallisella arktisella politiikallamme.
Timo Suistio, STX Finland Oy:n varatoimitusjohtaja sekä juuri perustetun Suomen Arktisen Seuran puheenjohtaja kertoi seuran perustamisesta ja siihen johtaneesta prosessista. Hän totesi, että valmistelutyö seuran perustamiseksi eteni ripeästi ja toiminta on nyt aloitettu. Hallituksen ensimmäinen tärkeä tehtävä on nimetä laaja-alainen valtuuskunta. Suistio totesi, että kaikki, mitä arktisella alueella tapahtuu, vaikuttaa meihin taloudellisesti, ympäristöllisesti ja kulttuurisesti. Suomen geopoliittinen asema muuttuu entistä mielenkiintoisemmaksi arktisen alueen kehityksen myötä. Arktisen Seuran perustaminen koettiinkin tärkeäksi kun mielenkiinto arktisen alueen taloudellisia ja strategisia mahdollisuuksia kohtaan kasvaa jatkuvasti niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Arktinen Seura toimii keskustelufoorumina arktisille asioille ja sen tavoite onkin saattaa yhteen kaikki kansalliset intressipiirit sekä vaikuttaa päätöksentekoon, jotta se puolestaan kannustaisi uusiin innovaatioihin ja tutkimukseen. Suistio totesi, että suomalaiset ratkaisut ovat tuottaneet monia merkittäviä innovaatioita, joita on sovellettu arktisiin olosuhteisiin, ja että suomalainen arktinen osaaminen on huippuluokkaa monella alalla. Hänen mukaansa tietotaidon on kuitenkin lisäännyttävä edelleen, jotta voidaan kunnolla ponnistaa erittäin vaativille alueille.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola esitti kolme arktisen alueen kehitykseen liittyvää ulottuvuutta: alueen toimintaa hallinnoimiseksi kehitetyt instituutiot ja kansainvälisoikeudelliset periaatteet; geopolitiikka ja alueen geostrateginen merkitys, joka saa keskeiset suurvallat paaluttamaan alueen omien valtapoliittisten intressiensä kautta; sekä alueen taloudellinen ulottuvuus. Aaltola pyysi paneelikeskustelijoita pohtimaan, mikä näistä on vallitseva tekijä arktisen alueen kehittämisessä ja tulevaisuudessa.
Arto Lahti, yrittäjyyden professori Aalto-yliopistosta, keskittyi alustuksessaan arktisen alueen merkitykseen maailman energiantuotannon näkökulmasta. Energia on globaali avainkysymys. Ilman energiaa ei talouskasvu voi toteutua. Uusia edullisia energiavaroja ei ole enää hyödynnettävissä, mutta arktisella alueella on vielä suuria varmistamattomia varantoja. Kuten kaikessa energiantuotannossa, myös arktisen alueen varantojen hyödyntämisessä logistiikka on tärkeä. Lahti totesikin Suomen olevan logistisesti keskeisessä asemassa arktiseen alueeseen nähden; Suomessa on hyvät satamat, jalostusmahdollisuudet sekä kuljetuspotentiaalia. Jotta Suomi voisi hyötyä arktisen alueen kehityksestä, vaatii rautatieverkostomme Lahden mukaan investointeja. Jos Suomi ei ole logistiikkavirtausten kohteena, Suomen hyöty arktisen alueen kehityksestä jää vähäiseksi.
Jaakko Savisaari, kommodori (evp), keskittyi alustuksessaan arktisen alueen tärkeimpiin toimijoihin. Arktisella alueella kaikki muuttuu nopeasti ja vaikeasti ennustettavalla tavalla. Alue kiinnostaa monia valtioita ja yrityksiä sen ilmastonmuutoksesta aiheutuneen avautumisen myötä. Yritykset luotaavat riskialttiille vesille, joilla on voittomahdollisuuksia öljyn, kaasun ja mineraalien muodossa. Savisaari sanoi alueen olleen jo pitkään Venäjälle strategisesti tärkeä, sillä se tuottaa viidenneksen maan bruttokansantuotteesta ja yli 20 % sen viennistä. Kanada ja Venäjä haluavat säilyttää suvereniteetin omilla meri- ja rannikkoalueillaan. Norja panostaa kumppanuuteen Venäjän kanssa, ja maiden välisissä suhteissa taloudelliset intressit ajavat poliittisiin sovintoihin. Savisaari totesi, että Yhdysvalloilla ei ole konkreettista toimintaohjelmaa arktisille alueille. Toimintakykyyn alueella ei ole panostettu. Yhdysvallat korostaa Kiinan ohella merenkulkuvapautta myös arktisella alueella. Turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna arktisen alueen vakaus on Savisaaren mukaan Suomen pääintressi.
Lapin yliopiston yhteydessä toimivan Arktisen keskuksen johtaja Paula Kankaanpää taustoitti keskustelua mm. avaamalla kuulijoille arktisen alueen määrittelyä. Alueelle on monta erilaista määritelmää, joista tiukimman mukaan Suomi ei kuulu arktiseen alueeseen ollenkaan, kun taas EU:n näkökulmasta jopa koko Suomi kuuluu alueeseen. Arktisesta puhuttaessa ilmaston lämpeneminen liittyy Suomen näkökulmasta Koillisväylän tuomiin mahdollisuuksiin ja ilmastonmuutoksen hillintätoimiin. Alueen talouskehitys tarkoittaa mm. matkailun lisääntymistä ja kaivosten avaamisia. Hallinta ja geopoliittiset kysymykset tarkoittavat Suomen kannalta paikallisella tasolla alueidenkäyttöä, kaavoituskysymyksiä sekä saamelaisten kulttuuri- ja oikeuskysymyksiä. Kankaanpään mielestä arktisista yhteistyöelimistä tärkein on Arktinen neuvosto. Hänen mukaansa neuvoston tulevaisuus riippuu paljolti siitä miten se järjestää dialogin ulkopuolisten maiden kanssa. Jos tämä epäonnistuu, neuvosto tulee marginalisoitumaan. Suomenkin kannalta on tärkeää, että Arktinen neuvosto on vahva. Muutoin poliittinen keskustelu siirtyy yksinomaan alueen rannikkovaltioiden keskusteluksi. Suomen arktinen strategia päivitetään ensi talvena. Siinä olisi Kankaanpään mukaan tärkeää selvittää, miten arktiset voimavarat yhdistetään, mitkä asiat neuvostossa ovat Suomen kannalta tärkeitä, ja mitä sen hankkeita Suomi voisi johtaa.
Kysymysosiossa keskustelua herättivät mm. Kiinan rooli arktisilla alueilla, toiminnan haasteet arktisilla alueilla sekä Suomen rooli haasteiden suhteen. Savisaari ja Lahti olivat molemmat sitä mieltä, ettei arktinen alue ole Kiinalle ensisijaisesti tärkeä. Savisaari totesi arktisen merireitin kiinnostavan Kiinaa, mutta ainoastaan vaihtoehtona. Etelä on Kiinalle kuitenkin huomattavasti tärkeämpi tavaraliikenteen kannalta. Lahti puolestaan muistutti, että Kiina on ymmärtänyt Afrikan tuomat mahdollisuudet, sillä kolmannes maailman mineraaleista löytyy sieltä. Arktinen alue ei siis ole Kiinalle ensisijainen myöskään energianlähteiden kannalta. Maa pitää kuitenkin silmällä alueen tuomia mahdollisuuksia.
Shellin ilmoitus lopettaa öljynporaus Pohjoisella jäämerellä toistaiseksi olosuhteiden vaikeuden takia sai kysyjän pohtimaan, onko odotettavissa innovaatioita, jotka mahdollistaisivat toistaiseksi hyödyntämättömien luonnonvarojen käytön. Savisaari totesi, että tänä vuonna olosuhteet ovat olleet osittain todella vaikeat. Arktisilla alueilla tulee aina olemaan jäätä ja vaihtuvia olosuhteita. Alueella toimimisen taloudellinen hyöty tulee kuitenkin todelliseksi öljyn ja kaasun hinnan noustessa. Esimerkiksi öljynporaus arktisilla alueilla vaatii valtavan määrän tukitoimia, joita Suomikin voi tarjota. Savisaari muistutti, että Suomella ei ole resursseja rakentaa 50 jäänmurtajaa lähivuosina, mutta teknologia kylläkin.
Yleisön joukosta kysyttiin myös, miksi juuri Suomen satamat tai rautatiet olisivat muita pohjoismaita paremmassa asemassa arktisen alueen logistiikkakysymyksiä ajatellen. Panelistit totesivat, että Suomessa kylmän ilmaston osaaminen on sisäänrakennettuna kaikessa toiminnassa. Sitä ei kuitenkaan osata usein markkinoida erityisosaamisena vaan sitä pidetään helposti itsestäänselvyytenä. Suomella on osaamista osallistua monenlaisiin hankkeisiin arktisilla alueilla. Toimintojen volyymit eivät ehkä ole suuret, mutta toiminnan monipuolisuus kyllä. Suomi on myös hyvä kumppani Venäjälle, koska mailla on pitkä kokemus keskinäisestä yhteistyöstä. Suomessa on lisäksi sama rautateiden raideleveys kuin Venäjällä ja maantieteellisistä syistä täällä on myös Ruotsia ja Norjaa helpompaa rakentaa uusia ratoja.
