Kansainväliset yhteydet ovat tulleet yhä tärkeämmiksi erityisesti pienen valtion yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Elintärkeiden resurssivirtojen kulkua määrittävät niin kansainvälisten instituutioiden muodostamat velvoitteet, verkostoituneesta taloudesta syntyvät keskinäisriippuvuudet kuin globaali suurvaltapolitiikka. Siksi Suomen huoltovarmuus kytkeytyy yhä enemmän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, ja sen turvaaminen edellyttää kokonaisvaltaista tilannekuvaa. Tämä näkyy myös Suomen yhteyksissä Itämeren alueella, missä Baltian läpi menevä kulkureitti on olennainen osa. Minkälaisessa toimintaympäristössä Suomen kansainväliset yhteydet toimivat? Millaisia haavoittuvuuksia liittyy Suomen yhteyksiin Itämerellä? Tilaisuudessa esitellään myös loppuraportti projektista ”Baltian alueen merkitys Suomen huoltovarmuudelle”.
Tiivistelmä: Suomen huoltovarmuus, Baltian yhteydet ja geostrateginen kamppailu
Baltia-raportin esittely
Raportin tarkoitus on selvittää erityisesti Baltian alueen mutta myös laajemman Itämeren ympäristön merkitystä Suomen huoltovarmuudelle. Tutkimuksen aineistona on käytetty asiakirja-aineistoa, yrityksille tehtyä kyselyä ja asiantuntijahaastatteluja Baltiassa ja Suomessa. Raportti selvittää eri toimijoiden näkemyksiä siitä, miten Baltian-yhteydet vaikuttavat huoltovarmuuteen ns. normaaliolojen häiriötilanteissa ja toisaalta poikkeuksellisessa kriisitilanteessa.
Suomen pieni ja avoin talous on hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta ja herkkä kansainvälisen ympäristön muutoksille. Huoltovarmuuden käsite on myös muuttunut: kyse ei enää ole vain varmuusvarastojen keräämisestä, vaan pitkäjänteisestä kansainvälisestä yhteistyöstä.
Suomesta Baltiaan ja Baltian läpi kulkeviin yhteyksiin on tullut uusia piirteitä ja niiden mukana uusia haavoittuvuuksia. Ensinnäkin on monia suunnitelmia uusista yhteyksistä Suomen ja Baltian maiden välille, kuten Balticconnector-kaasuputki, Rail Baltica -hanke ja tunneli Helsingistä Tallinnaan. Toiseksi Itämeren ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut varsinkin Ukrainan kriisin myötä ja tehnyt yritysten toimintaympäristöstä epävarmemman. Kolmanneksi globaalivirtojen ja kansainvälisten verkostojen vaikutus Suomen huoltovarmuuteen on kasvanut.
Suomen ja Baltian väliset yhteydet ja kuljetukset ovat intensiivisiä ja volyymiltaan suuria. Baltialla on lisäksi rooli kulkureittinä muualle Eurooppaan. Toimijoilla on luottamus reitin toimivuuteen, ja reitin nähdään olevan häiriötilanteessa korvattavissa esimerkiksi Itämeren merireitillä Saksaan. Raporttia varten tehdyssä kyselyssä yritykset pitivät Baltiaa merkittävänä alueena Suomelle, ja suurin osa arvioi sen merkityksen kasvavan tai pysyvän ennallaan. Valtaosa yrityksistä kuitenkin arvioi normaalioloissa tapahtuvan hetkellisen häiriön Baltian-yhteyksissä vaikuttavan vain vähän tai ei lainkaan niiden omaan toimintaan. Vastaukset olivat samankaltaisia, kun yritykset arvioivat poikkeusoloja muistuttavan kriisitilanteen vaikutusta, mutta hieman suurempi osa piti vaikutusta merkittävänä. Yksittäisille yrityksille seuraukset voivat olla vakavia, mutta noiden yritysten joukossa ei ole Suomen huoltovarmuudelle kriittisiä yrityksiä.
Hieman yllättäen suurin osa kyselyyn vastanneista yrityksistä ei ole varautunut häiriötilanteeseen tai vakavaan kriisitilanteeseen. Ilmeisesti ennalta varautumista ei yrityksissä pidetä välttämättömänä reitin korvattavuuden takia. Kriisitilannetta, kuten sotaa tai luonnonkatastrofia, pidetään myös epätodennäköisenä.
Baltian alueelle ja sen kautta kulkeva reitti on siis Suomelle tärkeä mutta ei itsessään huoltovarmuudelle kriittinen. Vakava kriisitilanne voisi kuitenkin vaikuttaa koko Itämeren alueella, jolloin korvaavia reittejä ei olisi mahdollista käyttää. Näin ollen Baltiaa ei voi irrottaa laajemmasta Itämeren huoltovarmuuden dynamiikasta, jota pitäisi tarkastella kokonaisuutena. Tiivistyvät yhteydet Baltiaan toisaalta parantavat huoltovarmuutta, toisaalta ne synnyttävät käänteisiä riippuvuuksia, eli molemminpuolisia odotuksia yhteyksien eri päiden välille. Tämä voi aiheuttaa odottamattomia tilanteita varsinkin kriisioloissa. Huoltovarmuuden turvaaminen vaatii yhteistyötä yritysten ja viranomaisten välillä. Viranomaisten vastuulla on tarjota olosuhteet yritysten turvatulle toiminnalle.
Kommentit
Yritysten vähäinen varautuminen on ymmärrettävää, sillä normaalioloissa toimitaan globaalien markkinoiden ehdoilla. Keskinäisriippuvuus merkitsee sitä, että kaikilla on yhteinen intressi pitää järjestelmä toiminnassa. Suomen maantieteellinen asema tekee siitä kuitenkin erittäin riippuvaisen ulkoisista yhteyksistä. Häiriöt yhteyksissä vaikuttavat merkittävästi siihen, miten Suomi tulee toimeen. Vientimme ja tuontimme ovat suhteettoman riippuvaisia Itämeren alueesta. Lisäksi tietoliikenne- ja energiayhteydet perustuvat merenalaisiin infrastruktuureihin. Tämä monimutkainen riippuvaisuuksien kenttä sisältää haavoittuvuuksia. Ulkoisen turvallisuusympäristön kehitys on tuonut esiin rikkovia voimia, jotka hyödyntävät näitä haavoittuvuuksia ja hajottavat keskinäisriippuvuuksia. Suomi hoitaa huoltovarmuutta sääntöjen mukaan ja yhteistyötä tehden. Kaikki eivät toimi samoin. Keskinäisriippuvuutta uhkaavat kauppasodat ja yhteisten sääntöjen haastaminen. Eri toimijat näkevät Itämeren stabiiliuden eri tavoin, ja tästä voi tulla oma rikkova voimansa.
Raportissa asetetaan Baltian ja Suomen yhteydet ja huoltovarmuus laajaan alueellisen turvallisuuden ja globaalin suurvaltapolitiikan kontekstiin. Millä ehdoilla keskinäisriippuvuudet ovat turvallisuutta lisääviä, milloin taas haavoittuvuuksia tuottavia tekijöitä? Usein on ajateltu, että vahvat taloudelliset keskinäisriippuvuudet tekevät sodankäynnistä kallista ja epärationaalista. Erityyppisillä yhteyksillä voi kuitenkin olla joko myönteinen tai kielteinen vaikutus turvallisuuteen. EU on pyrkinyt lisäämään taloudellisia yhteyksiä Venäjään, jotta konfliktin todennäköisyys laskisi. Venäjällä on keskinäisriippuvuuksista eri näkemys: maa vaalii omaa autonomiaansa, sillä se näkee riippuvuudet lännestä haavoittuvuutena. Toisaalta Venäjä pyrkii hyödyntämään esimerkiksi muiden energiariippuvuutta.
Suomessa ja Baltian maissa ajatellaan energiasta eri tavoin. Baltian maissa halutaan vähentää energiariippuvuutta Venäjästä, kun Suomessa energia nähdään edelleen yksityisen sektorin kenttänä. Suurvallat ovat entistä valmiimpia hyödyntämään kilpailijoiden riippuvuuksia vaikutusvälineinä ja rikkovat voimassaolevia sääntöjä ja institutionaalisia rakenteita. Tämä on haastavaa pienille valtioille, jotka ovat riippuvaisimpia ulkomaankaupasta.
Voidaan myös kysyä, millainen merkitys Baltian ja Suomen yhteyksillä on kriisitilanteissa: luovatko ne Suomeen kohdistuvia odotuksia? Baltian maiden auttaminen saattaisi vetää Suomen konfliktin osapuoleksi. Itämeren alueen turvallisuus pitää nähdä kokonaisuutena, joten konflikti vaikuttaisi koko alueeseen. Suomi myös kannattaa EU:n puolustusulottuvuuden vahvistamista ja Lissabonin sopimuksen solidaarisuusartiklan 42.7 velvoitteen selkeyttämistä, mikä tekisi konfliktin ulkopuolelle jäämisestä ristiriitaista. EU:n ja Naton yhteistyöllä on merkitystä myös huoltovarmuusyhteistyölle. On Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteinen intressi, että yhteistyö on mahdollisimman saumatonta. Tulevaisuudessa voisi mahdollisesti tutkia myös sitä, miten mahdolliset isot infrastruktuurihankkeet toteutuessaan vaikuttaisivat Suomen ja Baltian yhteyksiin ja turvallisuustilanteeseen.
Suomalaisessa turvallisuusajattelussa on korostettu yhteyksiä. Markkinoiden toiminta perustuu siihen, että voidaan luottaa jatkuvuuteen. Markkinaehtoisuutta ylläpitää muun muassa reittien korvattavuus, se että kuljetuksia voidaan siirtää merireitille. Jos Itämerellä syntyy häiriöitä, on etsittävä reittejä lännempää. Myös tähän liittyy artiklan 42.7 korostus: kuinka puolustusulottuvuudessa säilytetään luottamus. Vuorovaikutussuhteet synnyttävät luottamusta, mutta viime aikoina valtioiden intressisidonnaisuus on vaivihkaa tullut markkinoiden piiriin. Itämeren alueella on nähty valtiollisesti korvamerkittyä toimintaa, joka toteuttaa geostrategisia intressejä. Infrastruktuurihankkeista pitäisi osata seuloa Suomelle hyödylliset hankkeet haitallisista. Hankkeet saattavat joissain tapauksissa muuttaa toimijoiden lojaaliutta: esimerkiksi Kiinan isot investoinnit Kreikassa ovat voineet vaikuttaa maan Kiina-politiikkaan. Suomen ja Baltian valtioiden huoltovarmuutta on tähän asti rakennettu erillisinä saarekkeina. Yhteistyötä voisi sujuvoittaa, jotta Suomen ja Baltian yhteydet toimisivat häiriöttä.
