26.8.2025
Tärkeät päätökset Euroopan unionissa kariutuvat nykyään yhä useammin Unkarin vastustukseen. Unkarin blokkauskäyttäytymiseen suhtaudutaan kuitenkin yhä kärsivällisesti. Samalla Unkari näyttää mallia muille Euroopan illiberaaleille toimijoille, kuinka päätöksenteko Brysselissä saadaan jumiin yhden miehen voimin. On välttämätöntä – ja mahdollista – puuttua Viktor Orbánin ja hänen jäljittelijöidensä toimintaan, jos EU halutaan pitää toimintakykyisenä.
Unkari hyödyntää yksimielisyysperiaatetta niin systemaattisesti EU:n päätöksenteon jumittamiseen, ettei se enää juurikaan ylitä uutiskynnystä. Veto-oikeuden käyttö ja sillä uhkailu on liittynyt esimerkiksi Venäjä-pakotteisiin, Ukrainan EU-jäsenyysprosessiin ja unionin budjettiin. Ukrainan aseavussa lippulaivana toiminut Euroopan rauhanrahasto on jouduttu lähes unohtamaan Unkarin blokkauksen vuoksi. Suuremmat uudistukset EU:ssa, kuten instituutioiden kehittäminen tai perussopimusten uudistaminen, nähdään mahdottomana nykyisessä tilanteessa.
Unkarin toiminta on osa laajempaa autoritaarista kehityssuuntaa, jossa illiberaalit toimijat hyödyntävät demokraattisten instituutioiden haavoittuvuuksia. Blokkauskäyttäytyminen EU:ssa on osaltaan johtanut siihen, että Euroopan maiden yhteistyö siirtyy tilapäisiin formaatteihin. Niitä ovat esimerkiksi EU-26-julkilausumat ja Ukrainan tukijoiden halukkaiden koalitio, jotka kiertävät EU:n virallisen päätöksenteon blokit ja osallistavat myös kolmansia maita.
Neuvosto pysyttelee kärsivällisessä linjassa
Toimet Unkarin suhteen on jo aloitettu: vuonna 2018 Euroopan parlamentti käynnisti artikla 7 mukaisen menettelyn, joka voi johtaa sanktioihin, kuten äänioikeuden menettämiseen neuvostossa. Vuonna 2022 parlamentti totesi, ettei Unkari ole enää ”täysimittainen demokratia”. Lisäksi komissio on vuodesta 2022 alkaen käyttänyt niin kutsuttua oikeusvaltiomekanismia lähes 20 miljardin euron jäädyttämiseen Unkarilta. Nämä toimet eivät kuitenkaan ole saaneet Unkaria tekemään tarvittavia demokraattisia uudistuksia, eikä Orbán ole vähentänyt blokkauskäyttäytymistään vaan näyttää päinvastoin käyttävän veto-oikeuttaan entistä aggressiivisemmin. Viime aikoina EU:lta on peräänkuulutettu voimakkaampia toimia, mutta Unkari-ongelmaa koskeva neuvoston istunto toukokuussa päättyi tuloksettomana. Vaikka tilanne pahenee, moni pitää kärsivällisyyttä yhä toimivana strategiana.
Yksi syy passiivisuuteen on Unkarissa vuonna 2026 pidettävät vaalit. Toiveita herättää se, että opposition Kunnioitus ja vapaus -puolue (TISZA) on ohittanut Orbánin Fidesz-puolueen kannatusmittauksissa. Kuten Etyj totesi vuonna 2022, Unkarin vaalit eivät kuitenkaan ole enää reilut: hämärä kampanjarahoitus ja puolueellinen mediakenttä suosivat hallituspuoluetta, joten Orbán voi voittaa uudelleen ja muuttua entistäkin autoritaarisemmaksi.
Blokkausongelman ratkaisua häiritsee myös se, että Unkarin toimintaa pidetään poikkeustapauksena sen sijaan, että se nähtäisiin vaarallisena ennakkotapauksena. Kyse on kuitenkin trendistä: Orbánin esimerkkiä ovat seuranneet muun muassa Puola vuosina 2017–2023 ja Slovakia viime vuosina. Lopulta mikään EU:n jäsenvaltio ei ole immuuni autoritääristymiselle. Orbán näyttää parhaillaan muille populistijohtajille, kuinka EU voidaan halvaannuttaa, vaikka heidän puolueensa olisivat vähemmistössä unionin tasolla.
Mitä EU voi tehdä
Mitä vaihtoehtoja EU:lla on, jos ei ongelman ratkaisemiseksi, niin edes sen hallitsemiseksi?
Koordinoitu poliittinen painostaminen on tavanomainen mutta aliarvostettu ratkaisu päätöksenteon ongelmiin. Poliittinen painostus toimii, koska myös Unkari tarvitsee hallitustenvälistä, transaktionaalista yhteistyötä. Unkari on saatu taipumaan, kun suuret jäsenvaltiot ovat käyttäneet arvovaltaansa blokkauksen purkamiseksi. Esimerkiksi Ukrainan jäsenyysneuvottelut saatiin avattua joulukuussa 2023 Orbánin kuuluisan, liittokansleri Scholzin ehdottaman ”kahvitauon” aikana.
Niin ikään halukkaiden koalition tapaiset järjestelyt tarjoavat ratkaisuja blokkauksen kiertämiseen. EU:n poliittinen järjestelmä antaa häiriköille kuitenkin niin monia mahdollisuuksia veto-oikeudella uhkailuun, että pitkällä aikavälillä painostus tai kiertotiet eivät ratkaise blokkausongelmaa. Kun autoritaariset voimat nousevat, on välttämätöntä puuttua EU:n rakenteellisiin haavoittuvaisuuksiin, jotka mahdollistavat autoritaaristen toimijoiden häiriköinnin.
EU:n perussopimuksen artikla 7 tarjoaa mahdollisuuden evätä jäsenvaltion äänioikeus, jos se rikkoo demokraattisia arvoja. Se vaatii kuitenkin yksimielisyyttä, joten Unkarin liittolaiset voivat estää artiklan käytön. Myös Unkarin erottamista EU:sta on ehdotettu, mutta tämä vaihtoehto on juridisesti ongelmallinen ja edellyttäisi unionin perustamista uudelleen ilman Unkaria. Se merkitsisi myös Unkarin kansalaisten hylkäämistä EU-kansalaisuuden tuomien oikeuksien ulkopuolelle.
Kestävämpi ratkaisu olisi päätöksenteon käytäntöjen muuttaminen eli luopuminen kansallisista veto-oikeuksista. Jos neuvostossa siirryttäisiin määräenemmistöpäätöksiin, yksittäiset blokkaajat menettäisivät valta-asemansa. Tällainen sääntömuutos vaatisi kuitenkin yksimielisyyttä. Sen kiertämiseksi on ehdotettu ”täydentävää sopimusta”, jonka nojalla vain halukkaat jäsenvaltiot luopuisivat veto-oikeuksistaan. Vaikka Unkari ei nyt allekirjoittaisi tällaista sopimusta, sopimus ennaltaehkäisisi tulevien häirikköjen valtaa unionin syventyneen ytimen sisällä.
Panoksena on EU:n tulevaisuus äärioikeistolaisen populismin aikakaudella
EU:n päätöksentekomenettelyt muotoiltiin kylmän sodan jälkeisen optimismin aikakaudella, jolloin Eurooppa yhdistyi ja demokratian uskottiin vain leviävän. Vuonna 2025 Eurooppaa uhkaa Venäjän imperialistinen sota Ukrainassa, Donald Trump vie Yhdysvaltoja kohti autoritaarista hallintoa, ja globaali monenkeskinen järjestelmä väistyy valtapolitiikan tieltä. Jos EU haluaa säilyttää merkityksensä tässä uudessa karussa todellisuudessa, sen on sopeuduttava ja varmistettava, ettei se halvaannu sisältä nousevien illiberaalien voimien temppuihin.
Autoritääristyvien valtioiden blokkauskäyttäytyminen on vaarallinen trendi, mutta EU:lla on keinoja puuttua siihen. Vaikka mikään niistä ei ole ongelmaton, vaarallisin vaihtoehto on jäädä lumeen makaamaan. Blokkauskäyttäytymisessä ei ole enää kyse vain Unkarista, vaan siitä, voiko EU palvella jäsenmaita ja toteuttaa perustehtäviään ja arvojaan rapautuvan demokratian aikakaudella.
Kuva: Frederick Florin / AFP / Lehtikuva
Tekstin aiempi versio on julkaistu ECPR:n The Loop -blogissa.
