Euroopan ulkopolitiikkaan kohdistuu ristikkäisiä muutospaineita. Globaalien valtarakenteiden ja keskinäisriippuvuuden muutokset haastavat Euroopan asemaa ja lisäävät tarvetta EU:n yhtenäiselle toiminnalle. Samaan aikaan Euroopan talouskriisi on heittänyt hiekkaa integraation rattaisiin. Jäsenmaiden omiin ulkoasiainhallintoihin kohdistuu leikkauspaineita paitsi talouskriisin vuoksi, myös perinteisen diplomatian merkityksen vähenemisen takia. Lissabonin sopimuksen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) on puolestaan määrä johtaa ulkopolitiikan aiempaa tiiviimpään yhdentymiseen ja tehokkaampaan vastuunjakoon.
Tämä raportti tarkastelee Euroopan uutta diplomaattista järjestelmää. Millaisen ulkopoliittisen koneiston Eurooppa tarvitsee 2000-luvulla? Miten jäsenmaiden kansallinen diplomatia ja EU-tason diplomatia sovitetaan yhteen eurooppalaiseksi ulkopolitiikaksi? Miten EUH ja kansalliset ulkoasiainhallinnot onnistuvat uudenlaisen työnjaon ja toimintatapojen luomisessa?
17EUH:n tulee ottaa aktiivinen rooli EU:n ulkopolitiikan kehittämisessä ja eurooppalaisen diplomaattikunnan yhtenäisyyden vahvistamisessa. Eurooppalaisen diplomatian legitimiteetin ja vaikuttavuuden kannalta on myös olennaista, että EUH kykenee sujuvaan yhteistyöhön jäsenmaiden kansallisten ulkoasiainhallintojen kanssa. Tämä edellyttää EUH:lta suurempaa aloitteellisuutta ja tiiviimpää yhteydenpitoa kansallisiin ulkoasiainhallintoihin. Jäsenmaiden tulee puolestaan sitoutua yhteiseen toimintaan ja pyrkiä aktiivisesti tukemaan ja hyödyntämään EUH:n ja EU-delegaatioiden työtä.
