Euroopan unioni on hyvin riippuvainen kriittisten ja strategisten raaka-aineiden tuonnista sekä louhinta- että käsittelyvaiheissa. Monet kyseisten raaka-aineiden keskeisistä toimitusketjuista ovat Kiinan hallinnassa. EU on riippuvainen Kiinasta myös monissa vihreissä teknologioissa, kuten akkutuotannossa.
EU:n kriittisiä raaka-aineita koskeva säädös (2023) asettaa selkeitä tavoitteita vihreään siirtymään liittyvien riippuvuussuhteiden vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteiden toteutettavuus on kuitenkin kyseenalaista, kun huomioidaan nykyisten riippuvuuksien taso kriittisissä ja strategisissa raaka-aineissa sekä se, ettei säädös sisällä uusia rahoitusinstrumentteja.
Suomalainen kaivossektori on kiinnostava esimerkki, joka havainnollistaa kotimaisen rahoituksen vähäisyyttä. Valtaosa Suomessa sijaitsevista metallimalmikaivoksista on ulkomaisessa omistuksessa, ja sama pätee myös raaka-aineiden jalostukseen ja kierrätykseen.
Jos EU haluaa lieventää riippuvuusriskiä autoritaarisista maista, ulkomaisia sijoituksia tulisi seurata vihreän siirtymän kannalta keskeisillä sektoreilla. Esimerkiksi Suomen laki ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta ei kata greenfield-investointeja eli ulkomaisia suoria investointeja uusiin kohteisiin, kuten akkutehtaiden rakentamiseen.
