Globaalin kehityksen alaa ravistelee parhaillaan resurssien ja retoriikan muutos. Selvimmin tämä näkyy Yhdysvaltain uuden hallinnon politiikassa, mutta myös Euroopassa monet valtiot ovat viime vuosina leikanneet kehitysyhteistyöbudjettejaan.
Presidentti Trumpin hallinnon kielenkäyttö on ollut kärkevää ja sen toimet rajuja. Kehitysyhteistyön leikkauksia perustellessaan hallinto on kuitenkin kritisoinut kolmea jo pitkään esillä ollutta ongelmakohtaa, joihin alan asiantuntijat ovat itsekin kiinnittäneet huomiota.
Asiantuntijat sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa ovat todenneet, että kehitysyhteistyön tavoitteet ovat paisuneet liian laajoiksi eikä apu tavoita paikallisia toimijoita. Ala on myös muuttunut liian teknokraattiseksi ja etääntynyt globaalin pohjoisen kansalaisille merkityksellisistä kysymyksistä.
Ratkaisuja näihin ongelmiin voisi löytyä keskittymällä köyhyyden vähentämiseen maailmanlaajuisesti, jakamalla valtaa kumppanimaissa sekä vahvistamalla kansalaisten osallistumista lahjoittajamaissa. Kehitystavoitteiden saavuttaminen saattaa edellyttää, että suoran avun sijasta keskitytään aiempaa enemmän vähentämään niitä haittoja, joita länsimaat aiheuttavat muilla politiikan aloilla, kuten kaupassa ja rahoituksessa.
