Yhteisymmärrysasiakirjan allekirjoittamisen myötä Turkki kääntyi kannattamaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä, mutta on sittemmin väittänyt, että asiakirjassa sovittuja ehtoja ei ole vielä täytetty.
Turkki on vaatinut Ruotsia ja Suomea ottamaan tiukemman kannan Kurdistanin työväenpuolueeseen (PKK) sekä sen sisarjärjestöön Syyriassa. Lisäksi Turkki on käyttänyt pohjoismaiden Nato-jäsenyyshakemuksia välineenä, jolla se on nostanut nämä kysymykset Naton asialistalle ja painostanut erityisesti Yhdysvaltoja muuttamaan Syyria-politiikkaansa.
Turkin varauksellinen suhtautuminen Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiin tulee nähdä osana sen määrätietoista pyrkimystä kohti strategista autonomiaa, aiempaa suurempaa liikkumavaraa ja ideologista irtautumista lännestä.
Turkin strategiset intressit ovat enenevässä määrin eriytyneet muun liittouman intresseistä, mikä todennäköisesti johtaa tulevina vuosina siihen, että Turkilla on entistä pysyvämpi oppositioasema liittouman sisällä. Tähän liittyvät myös käynnissä olevat kolmenväliset neuvottelut Turkin, Suomen ja Ruotsin välillä.
