Puolaa hallitseva Laki ja oikeus -puolue näyttää olevan varma vaalivoitostaan. Menestyksen taustalta löytyy kaksi syytä: puolueen avokätinen sosiaalipolitiikka ja heikko oppositio. Hyökkäykset oikeuslaitosta ja mediaa vastaan voivat kuitenkin entisestään murentaa oikeusvaltioperiaatetta ja pahentaa kiistoja EU:n kanssa.
Lokakuun 13. päivänä puolalaiset pääsevät valitsemaan uuden parlamentin seuraavaksi neljäksi vuodeksi. 38 miljoonan asukkaan Puola on kuudenneksi suurin EU-maa, ja suurin niistä maista, jotka liittyivät unioniin historiallisessa, vuoden 2004 laajentumisessa. Puolasta on tullut merkittävä toimija EU-politiikassa siitä huolimatta, ettei se kuulu euroalueeseen.
Puolan suhde EU-instituutioihin ja maan tärkeimpiin eurooppalaisiin kumppaneihin on kuitenkin muuttunut jännitteiseksi. Nationalistisen ja konservatiivisen Laki ja oikeus -puolueen valtaannousu lokakuussa 2015 ja sitä seuranneet toimet ovat johtaneet siihen, että maan nykyistä hallitusta on arvosteltu voimakkaasti oikeuslaitoksen, julkishallinnon ja median riippumattomuuden horjuttamisesta.
Joulukuussa 2017 Euroopan komissio esitti, että Puolan hallituksen tekemät oikeudelliset uudistukset saattavat rikkoa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta, koska ne heikentävät vallanjakoa toimeenpano- ja tuomiovallan välillä. Sen vuoksi komissio aloitti prosessin (perustuen Euroopan unionin perussopimuksen 7. artiklaan), joka saattaa lopulta johtaa Puolan äänivallan menettämiseen EU:n neuvostossa. Se tosin vaatisi muiden jäsenmaiden yksimielisen päätöksen. Lisäksi unionin tuomioistuin katsoi kesäkuussa 2019, että Puolan korkeimman oikeuden uudistus rikkoo EU-lainsäädäntöä.
Kuluneen vuoden aikana Puolan välejä isoimpiin EU-kumppaneihin on kiristänyt lisäksi se, että Puola torjui kiintiöt turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamisesta.
Vaikka maa on ollut törmäyskurssilla EU:n kanssa, Laki ja oikeus -puolueen johtama hallitus on säilyttänyt kansansuosionsa. Puolan talous on jatkanut kasvuaan vuodesta 2015, eikä vähiten EU-rahoituksen takia. (Puola on ylivoimaisesti suurin EU-budjetin nettosaaja.) Tämä on kasvattanut monien puolalaisten ostovoimaa.
Hallitus on käynnistänyt sosiaaliturvan uudistuksia, kuten uuden lapsilisäedun, mikä on lisännyt hallitsevan puolueen suosiota vähäosaisten keskuudessa. Uudistukset on nähty selvänä irtiottona edellisen keskustaoikeistolaisen hallituksen politiikasta, joka laiminlöi sosiaalipolitiikkaa ja kasvatti eriarvoisuutta. Laki ja oikeus -johtoinen hallitus on hyötynyt myös siitä, että keskustaoikeistolainen oppositio on ryvettynyt poliittisissa ja taloudellisissa skandaaleissa.
Eurovaalien tulos toukokuussa 2019 vahvisti Laki ja oikeus -puolueen suosiota. Puolue sai 45 prosenttia äänistä ja menestyi hyvin pienissä kaupungeissa ja maaseudun vaalipiireissä. Puoluetta äänestivät perus- tai ammattikoulutuksen saaneet, eläkeläiset sekä työttömät. Vähemmän kannatusta puolue keräsi suurimmista kaupungeista.
Pääoppositiopuolueiden äänisaalis jäi 38 prosenttiin, vaikka ne olivat yhdistäneet voimansa muodostamalla ”eurooppalaisen koalition”. Vaaliallianssiin kuuluivat keskustaoikeistolainen Kansalaisfoorumi, neoliberaalipuolue Moderni ja Demokraattinen vasemmistoliitto, Puolan kansanpuolue ja vihreät. Konservatiivista maaseudun väkeä ja urbaaneja liberaaleja yhdistänyt monenkirjava vaaliallianssi ei kuitenkaan kyennyt rakentamaan selkeää ja yhtenäistä viestiä äänestäjille.
Tuleviin parlamenttivaaleihin oppositio järjestäytyikin uudestaan. Demokraattinen vasemmistoliitto jätti eurooppalaisen koalition ja tavoittelee paikkoja uudessa vasemmistoallianssissa, johon kuuluvat liberaalipuolue Kevät ja vasemmistolainen Yhdessä. Puolan kansanpuolue on muodostanut uuden koalition pienempien puolueiden kanssa tarkoituksenaan elvyttää kannatusta perinteisissä maaseudun vaalipiireissä, joita Laki ja oikeus hallitsee.
Laki ja oikeus johtaa selvästi mielipidetiedusteluita. Vaalien alla puolue näyttää turvautuvan kaksoisstrategiaan. EU-tasolla se on ottanut aiempaa sovittelevamman roolin. Se äänesti esimerkiksi Ursula von der Leyenia komission johtoon, eikä se protestoinut ehdokkaidensa poissulkemista valiokuntien puheenjohtajapaikoilta Euroopan parlamentissa. Yhteistyöhakuisuus voi johtua myös meneillään olevista EU:n pitkän aikavälin budjettineuvotteluista: Varsova pelkää, että rahoitus sidotaan oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen.
Laki ja oikeus -puolue kiristää kuitenkin yhä tiukemmin otettaan maan hallinnollisista instituutioista. Se suunnittelee oikeuslaitoksen järjestämistä uudestaan, mikä vahvistaisi puolueen valtaa. Hallitus on järjestänyt mustamaalauskampanjan tuomioistuimia vastaan, koska nämä vastustavat uudistuksia.
Tämänvuotisessa lehdistönvapautta mittaavassa World Press Freedom -raportissa Puolan mediaa kutsutaan ”kansalliseksi mediaksi”, ja sen todetaan muuttuneen hallituksen propagandan äänitorveksi. Jo vuonna 2017 Freedom House laski Puolan sijoitusta ”vapaasta” ”osittain vapaaksi” hallituksen toimien vuoksi. Nyt valtapuolue pohtii yksityiseen mediaan kohdistuvien ulkomaisten sijoitusten rajoittamista. Ne korvattaisiin julkisella rahoituksella, mikä kiristäisi entisestään puolueen otetta tiedostusvälineistä.
Hallituksen illiberaalia politiikkaa on täydennetty ultrakonservatiivisella ja nationalistisella retoriikalla, joka kohdistuu erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Kun vuonna 2015 Laki ja oikeus kampanjoi hyökkäämällä siirtolaisia ja pakolaisia vastaan, tällä kertaa se tavoittelee konservatiivisia äänestäjiä vastustamalla ”LGBT-ideologiaa”. Patriotismin varjolla se on edistänyt myös nationalistista poliittisen historian tulkintaa, mikä on johtanut kiistoihin Israelin, Ukrainan ja Venäjän kanssa. Lukuisat historioitsijat ovat myös paheksuneet sitä.
Jos Laki ja oikeus voittaa tulevat vaalit, on epätodennäköistä, että sen politiikka ja retoriikka muuttuisivat merkittävästi. On todennäköistä, että Puolan sisäpoliittinen kehitys aiheuttaa haasteita Euroopan unionille myös jatkossa.
