Palautuspolitiikka on ollut EU:n viimeaikaisen maahanmuuttopolitiikan keskiössä. Nykyistä lainsäädäntökautta on leimannut aiempaa tiukempi retoriikka.
Maaliskuun 11. päivänä Euroopan komissio antoi ehdotuksensa unionin uudeksi palautuslainsäädännöksi. Lainsäädäntö koskee EU-alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisia. Ehdotus pitää sisällään ehdot palautuskeskuksien perustamiseksi unionin rajojen ulkopuolelle. Kyseistä aloitetta kannatti 15 EU:n jäsenvaltiota edelliselle komissiolle suunnatussa julkisessa kirjeessään jo toukokuussa 2024.
Samantyyppinen palautuskeskus on jo perustettu Eurooppaan: Italia ryhtyi huhtikuun aikana siirtämään maasta palautettavia ihmisiä operoimaansa keskukseen Albaniassa. Alun perin keskus oli tarkoitettu turvapaikanhakijoille, joita Italian viranomaiset pelastivat Välimereltä.
Komission ehdotuksesta ja EU:n palautuspolitiikasta on mitä ilmeisimmin hylätty ne muutamatkin yhteistyön henkeä ylläpitäneet aloitteet, joita aiemmin pidettiin esillä. Sen sijaan niissä on keskitytty ehdollisuuden ja pelotteen vahvistamiseen. Tämä näyttäytyy kuitenkin unionille epäedullisena keinona edistää kolmansien maiden palautuksia kotimaihinsa sekä muuta yhteistyötä turvapaikanhakijoiden ja laittomien siirtolaisten lähtö- ja kulkumaiden kanssa.
Komission ehdotus tukee EU:n jäsenvaltioiden ”innovatiivisten” maahanmuuttoratkaisujen legitimointia, jossa on seuraavana vuorossa turvallisten maiden käsitteiden uudelleentarkastelu. Kyseisten käsitteiden päivittäminen on välttämätöntä paljon puhutuille suunnitelmille siirtää turvapaikanhakijoita maihin, joihin heillä ei ole kytköksiä.
