Tässä Working Paper -julkaisussa tarkastellaan Venäjän ortodoksisen kirkon ja valtion välistä yhteistyötä, jossa uskontoa käytetään politiikan välineenä. Ortodoksisen kirkon rooli politiikassa on vahvistunut vuonna 2012 alkaneen Vladimir Putinin kolmannen presidenttikauden myötä, jolloin perinteisten, henkisten arvojen korostaminen valtiojohdon puheessa voimistui. Tämä ”konservatiivinen käänne” loi uudenlaisen tilanteen, jossa kirkko oli luonteva taho tukemaan poliittista johtoa. Samalla kirkko sai enemmän vaikutusvaltaa sisä- ja ulkopolitiikassa.
Julkaisussa jäljitetään kirkon ja valtion edustajien puheissa toistuvaa ”venäläisen maailman” käsitettä ja vertaillaan sille annettuja merkityksiä. Kirkon käytössä käsite liittyy läheisesti ajatukseen historiallisesta ”pyhästä Venäjästä”, jolla tarkoitetaan kaikkien venäläisten jakamaa henkisen yhteyden tunnetta. Sekä ortodoksinen kirkko että valtiojohto ovat liittäneet ”venäläisen maailman” määritelmään ajatuksen venäläisen ja läntisen arvokokonaisuuden erilaisuudesta, jolla on perusteltu kansallisen turvallisuuden vahvistamista poliittisin keinoin. Sisäpolitiikassa kirkko on ajanut virallisten instituutioidensa avulla esimerkiksi ”uskonnollisten tunteiden loukkaamisen” kriminalisointia ja perheväkivallasta annettavien tuomioiden lievennyksiä. Se on perustellut muutosten tarvetta kristillisten arvojen puolustamisella.
Ulkopolitiikassa kirkon ja valtiojohdon tavoitteet ovat osin eronneet toisistaan. Esimerkiksi Ukrainassa Venäjän ortodoksinen kirkko on pyrkinyt esiintymään Venäjän valtiojohtoa varovaisemmin, sillä se ei halua menettää Moskovan patriarkaattiin kuuluvan Ukrainan ortodoksisen kirkon kannatusta. Sen sijaan esimerkiksi Syyrian sodassa Venäjän ortodoksinen kirkko on yksiselitteisesti tukenut valtiojohdon politiikkaa.
Venäjän ortodoksisen kirkon sisällä on käyty kamppailua konservatiivisten ja liberaalien näkemysten välillä, mutta valtiojohdon näkökulmasta näillä ei näyttäisi olevan suurta merkitystä niin kauan kuin instituutioiden välinen läheinen suhde säilyy. Valtio ja kirkko ovat yhdessä korostaneet perinteisten henkisten arvojen merkitystä ”venäläisen maailman” ydinajatuksena, mikä on samalla tehnyt ”konservatiivisesta käänteestä” todellisen suunnanmuutoksen. Tällä Putinin kauden ”henkisellä” perinnöllä on väistämättä kauaskantoiset vaikutukset Venäjän politiikkaan.
