Hankkeessa tutkitaan Euroopan unionin strategista autonomiaa. Mitä vaikutuksia strategisella autonomialla on EU:lle kansainvälisenä toimijana, ja miten se vaikuttaa unionin suhteisiin kansainvälisessä järjestyksessä? Strateginen autonomia tarkoittaa kykyä tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä päätöksiä ja viedä ne läpi yhteistyössä kolmansien osapuolten kanssa tai tarpeen vaatiessa yksin.
Projektin lähtökohtana on, että EU:n strateginen autonomia on pitkälti riippuvainen unionin kestävyydestä globaalissa geoekonomisessa kilpailussa. Kiina ja Yhdysvallat käyttävät yhä enemmän taloudellisia keinoja toteuttaakseen geopoliittisia intressejään. EU:n ja sen jäsenmaiden vapaus tehdä ja edistää omia ulkopoliittisia päätöksiä riippuu maiden taloudellista keinoista, kyvystä säännellä uusia teknologioita ja ylläpitää keskeisiä teollisuudenaloja. Hanke keskittyy strategiseen autonomiaan kolmella avainalueella: kaupassa, uusissa teknologioissa ja puolustusteollisuudessa. Näillä politiikanalueilla EU kykenee käyttämään laajasti toimivaltaansa sisämarkkinoilla. Uusi Euroopan komissio lupasi ottaa ne nykyistä aktiivisemmin käyttöön edistääkseen eurooppalaisia intressejä.
Geoekonominen näkökulma mahdollistaa Euroopan strategisen autonomian analysoinnin laajasti. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että Eurooppa on riippuvainen Yhdysvaltojen tarjoamasta turvasta. Maailmantalouden painopisteen siirtyminen lännestä itään muuttaa kansainvälistä järjestystä aiempaa moninapaisemmaksi. Euroopan strateginen autonomia määritellään tulevaisuudessa pitkälti EU:n Kiina- ja Venäjä-suhteiden kautta. EU:n keskeiseksi tehtäväksi muodostuu suhteiden hallitseminen suurvaltoihin.
Projektissa tutkitaan kahta kysymystä:
– Miten EU:n strategisen autonomian edistäminen vaikuttaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan?
– Miten EU hallitsee suhteensa muihin valtoihin moninapaisessa kansainvälisessä järjestyksessä hyödyntäessään strategista autonomiaa?
Hanke toteutetaan vuosina 2020–2021. Ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden lisäksi projektissa on mukana tutkijoita Washingtonin Amerikkalaisesta yliopistosta, Berliinin Jacques Delors -keskuksesta, Brysselin Egmont-instituutista ja Moskovassa sijaitsevasta Venäjän tiedeakatemiasta.
FIIA-tutkimusryhmä: Niklas Helwig (johtava tutkija), Elina Sinkkonen ja Ville Sinkkonen (ryhmän jäsenet).