Ajatus Suomen geopoliittisesta asemasta Itämeren ja pitkän itärajan eristämänä ”saarena”, ja tästä seurannut ajatus kansallisesta omavaraisuudesta ovat perinteisesti määrittäneet suomalaista maanpuolustus- ja huoltovarmuusajattelua. Maamme on kuitenkin huomattavan riippuvainen kansainvälisistä yhteyksistä muihin toimijoihin. Maailma on kutistunut viimeisten vuosikymmenten aikana nopeasti. Talouden toimivuuden ja yhteiskunnan toiminnan turvaamisen mahdollistavat globaalit energia-, resurssi-, informaatio-, logistiikka- ja talousvirrat ovat Suomelle elintärkeitä. Ongelmat näissä yhteyksissä ovat keskeinen yhteiskuntamme häiriöttömään toimintaan mahdollisesti kohdistuva turvallisuusuhka.
Seminaarissa keskustellaan kotimaisen huoltovarmuustoiminnan tulevaisuuden haasteista. Mitkä ovat kotimaisen huoltovarmuustoiminnan ulottuvuudet ja mahdollisuudet globaalissa, jatkuvasti voimakkaammin verkottuneessa ja samalla hajautuneessa maailmassa?
Seminaari on samalla Ulkopoliittisen instituutin tuottaman raportin ”Towards the Geopolitics of Flows: Implications to Finland” julkistamistilaisuus.
Avainpuhuja:
”Kokonaisturvalllisuuden ja kotimaisen varautumistoiminnan haasteet reskinäisriippuvaisuuksien maailmassa”
Vesa Virtanen, pääsihteeri, Turvallisuuskomitea
Panelistit:
Jyrki Ali-Yrkkö, tutkimusjohtaja, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos
Christian Fjäder, varautumispäälikkö, Huoltovarmuuskeskus
Pami Aalto, Jean Monnet-professori, Tampereen yliopisto
Puheenjohtaja:
Mika Aaltola, ohjelmajohtaja, Ulkopoliittinen instituutti
Seminaarin tiivistelmä:
Mika Aaltola esitteli avauspuheenvuorossaan Ulkopoliittisen instituutin tuottamaa raporttia ”Towards the Geopolitics of Flows: Implications to Finland”, jonka hän on kirjoittanut yhteistyössä Harri Mikkolan, Juha Käpylän sekä Timo Behrin kanssa. Hänen mielestään tarvitsemme lisää poliittis-strategista ymmärrystä Suomen asemasta uusien globaalien realiteettien keskellä. Maamme turvallisuus on yhä enemmän riippuvainen huoltovarmuuden ja jatkuvuuksien hallinnasta. Suomellekin tärkeiden virtojen turvallisuus riippuu kaukaisista toimijoista ja nämä riippuvuussuhteet ovat keskeisiä vallankäytön muotoja. Suomen resurssit tulee kohdentaa keskeisten kykyjen lisäämiseen, joita ovat esimerkiksi kyberosaaminen, pilvipalvelut sekä jäänmurtajien rakentaminen.
Vesa Virtasen puheenvuoro käsitteli kokonaisturvallisuutta sekä kotimaisen varaustoiminnan haasteita. Kokonaisturvallisuus on mm. yhteiskunnallista varautumista, elintärkeiden toimintojen suojaamista sekä yhteiskunnallisten voimavarojen yhteiskäyttöä. Varautumisen lähtökohtana on määritellä, mitkä toiminnot ovat keskeisiä ja suojattava kaikissa olosuhteissa, ja mikä niitä voi uhata. Kriteerejä ovat itsenäisyyden säilytys, kansallisten elinmahdollisuuksien turvaaminen ja kansalaisten turvallisuus. Tärkeitä huomioon otettavia asioita ovat Suomen asema Euroopassa, sen sijainti arvaamattoman ja epädemokraattisen valtion naapurissa sekä sijainti lähellä strategisia alueita kuten Kuolan niemimaata ja Pietaria. Myös arktisen alueen kehitystä ja Venäjän pyrkimyksiä alueella on seurattava, ja Koillisväylään liittyviä mahdollisuuksia ennakoitava. Huoltovarmuuteen vaikuttavia asioita ovat riippuvuus korkeasta teknologisesta osaamisesta ja tietotekniikan toiminnasta, riippuvuus tuontienergiasta ja sähköstä, sekä riippuvuus ulkomailta tuoduista tavaroista ja palveluista. Haasteita huoltovarmuudelle aiheutuu joustamattomista asenteita ja heikosta muutosten ymmärtämisestä, globalisaatiosta, talouden ja julkisen hallinnon kehitystrendeistä sekä uusista uhista, kuten yhteiskunnallisesta syrjäytymisestä, kyberhaasteista sekä puutteellisesta poikkihallinnollisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Tulevaisuudessa yhteiskunnalta vaaditaan uutta ajattelua ja ketterää sopeutumista. Uhat kohdistuvat yhteiskuntaan kokonaisuudessaan ja myös sotilaallisten uhkien mahdollisuus on pidettävä mielessä. Viranomaisten yhteistyö kotimaassa ei enää riitä, vaan varautumista täytyy kohentaa tekemällä yhteistyötä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen sekä kansalaisten kesken niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Mika Aaltola kiitti Virtasta erinomaisesta alustuksesta ja korosti olevansa samaa mieltä siinä, että moderni elämäntapamme on samalla turvallisuutemme lähde, mutta sen riippuvuus globaalista kriittisestä infrastruktuurista lisää samalla turvattomuutta. Tilaisuus jatkui paneelikeskustelulle, jossa ensimmäisen puheenvuoron piti Christian Fjäder, Huoltovarmuuskeskuksesta. Hän korosti, että tavoitteena tulisi olla uusi periaatepäätös Valtioneuvostolta, jossa todettaisiin huoltovarmuuden perustuvan kansallisiin ja kansainvälisiin yhteyksiin. Hän piti hyvänä kehitystä, että huoltovarmuus on alettu nähdä omavaraisuuden sijasta verkostojen ja jatkuvuuden hallintana. Varautumisen tulee alkaa selkeän käsityksen muodostamisella siitä, mikä on se minimitaso, joka halutaan turvata kaikissa olosuhteissa ja miten tämä minitaso on riippuvainen kansainvälisistä resursseista ja rakenteista. Globalisaatio ja taloudellinen tilanne ovat auttaneet ymmärtämään keskittämisen ja priorisoinnin tarvetta Suomessa. Yhteiskunnallisten fundamenttien arvioimisen tulee johtaa paremman tasapainon löytämiseen kansallisen ja kansainvälisen varautumisen välillä.
Jyrki Ali-Yrkkö, ETLA:sta, tarkasteli asiaa talouden globalisaation, sekä pidentyneiden tuotanto- ja arvoketjujen kautta. Globalisaation taustavoimana on ollut kuljetus- ja tiedonsiirtoyhteyksien kustannusten romahdus. Yritykset ovat hajauttaneet toimintaansa ympäri maailmaa, joka on johtanut riippuvuussuhteiden hämärtymiseen, sillä tuotantoketjuja on hyvin vaikea seurata. Myös tietotaito ja osaaminen liikkuvat nopeammin kuin koskaan, ja meidän tulee miettiä, miten virrat käännetään kohti Suomea.
Huoltovarmuutta tarkasteltiin myös energian osalta, ja Pami Aalto, Tampereen yliopistolta, korosti Suomen tarvitsevan rohkeampaa ja kauas kantoisempaa energiapolitiikkaa. Energiaomavaraisuuden tavoittelu ei ole järkevää eikä realistista. Hän korosti Venäjän sitouttamista maailmantalouteen energiaviennin kautta syventyvällä keskinäisriippuvuudella. Energian tuotantolähteiden hajauttaminen ja jakeluverkkojen kehittäminen Euroopan alueella parantaisivat Suomen huoltovarmuutta. Hän korosti energiaratkaisujen olevan poliittisia päätöksiä, ja ihmetteli ettei Suomessa ole haluja lisätä maakaasun käyttöä ja maakaasuverkon kehittämistä. Varautumista ajatellen tärkeää on tarkastella tuojamaiden kuten Venäjän maariskiä, sekä kehittää omaa kykyä sopeutua nopeasti energiamuotoa vaihtamalla.
Keskustelu synnytti yleisölle joukon kysymyksiä. Harri Mikkola, Ulkopoliittisesta instituutista, tiedusteli miten panelistit näkevät yksityisen sektorin kasvaneen roolin huoltovarmuuden turvaamisessa, ja millaisilla toimenpiteillä sitä voitaisiin paremmin sitouttaa varautumiseen? Ilkka Kananen huomautti erityislakien sisältävän varautumisvelvoitteita myös yksityisen sektorin toimijoille, mutta näki parhaaksi, että varautuminen perustuisi vapaaseen tahtoon ja kannustimiin. Ali-Yrkkö vastasi yksityisen sektorin roolia koskevaan kysymykseen esittämällä, että yhteinen intressi julkisen ja yksityisen sektorin välillä on helposti löydettävissä, sillä molemmat tarvitsevat toisia vaihtoehtoisia hankintakanavia. Fjäderin mielestä yhteiset arvot ja yhteiskuntavastuu voivat motivoida yksityistä sektoria, mutta oma osansa tulee olla myös kansallisella lainsäädännöllä. Aallon mukaan energiapolitiikka on ollut Suomessa suuryritysvetoista, mutta valtion, ei-valtiollisten toimijoiden sekä suuryritysten yhteen saattamisella voitaisiin parantaa huoltovarmuutta. Kananen kommentoi yleisöstä, että on myös yritysten etu, että toiminta jatkuu kriisitilanteissa. Yleisön joukosta kommentoitiin myös kokonaismaanpuolustuksen kehnoa tilaa ja vastuuhenkilöiden, ohjeistuksen ja harjoittelun puutetta. Varautumisen kommentoitiin myös olevan suurelta osin kuntien vastuulla, ja kysymyksiä esitettiin eri hallinnontasojen roolista varautumisessa. Fjäderin mukaan on tärkeä pohtia, mikä vastuu on yksilöllä itsellään ja mikä kuuluu yhteiskunnalle. Virtasen mielestä tarvittaisiin kansallisen tason yhteen kokoava voima, joilla olisi toimeenpanovaltaa huoltovarmuusasioissa. Ali-Yrkkö totesi puolestaan tiedonkulun olevan keskeisessä roolissa yhteiskunnan eri toimijoiden välillä. Esimerkiksi armeijalla, rajavartiolaitoksella ja poliisilla on varmasti yhteisiä intressejä ja hyödyntämätöntä potentiaalia yhteistyön saralla. Yhteisiä intressejä tulisi Fjäderin mukaan etsiä Suomen kaltaisten, ulkomaankaupasta ja digitalisoitumisesta riippuvaisten maiden kesken globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi.
Yleisöstä esitettiin lisäkysymyksiä, mm. miten ilmastonmuutoksen epäsuoriin vaikutuksiin voidaan varautua. Virtanen totesi turvallisuuskomitean huomioineen asian tärkeyden, mutta vielä odottavan tutkimustuloksia asiasta. Kysymykseen siitä, mitä merkitystä on jakeluverkon omistajalla, tuli kommentteja myös yleisöstä. Kananen kommentoi finanssikriisin nostaneen valtion omistajuuden merkitystä ja korosti vahvistusmenettelyn tarvetta ulkomaalaisten yritysten ostoissa, jotka koskevat kansallista etua ja huoltovarmuutta.
Aaltola päätti tilaisuuden ehdottamalla käsiteapparaattien uudistamista paremmin globaaleja realiteetteja vastaavaksi. Suomalainen turvallisuuskeskustelu on muutoksessa, ja on hyvä pohtia miten Suomen turvallisuuden käy osaamisen, tiedon ja taloudellisen aktiviteetin valuessa kohti globaalien virtojen keskuksia.