Arktis – Pohjoisen napapiirin ja etenkin arktisten alueiden ympäristö on muuttumassa ilmastonmuutoksen seurauksena. On todennäköistä, että öljy- ja kaasuvarojen hyödyntäminen, laivaliikenne ja kaupallinen kalastus alueella tulevat lisääntymään Pohjoisen jäämeren merijään sulaessa. Tutkimuksemme tavoitteena on ymmärtää paremmin ilmastonmuutoksen aiheuttamaa maantieteellis-taloudellista siirtymää kohti pohjoisia alueita. Päätutkimuskohteita ovat luonnonvarojen hyödyntäminen, (uusi) alueellinen hallinto (governance), arktisen alueen valtioiden toiminta tässä kontekstissa sekä edellä mainittujen tekijöiden merkitys Suomelle.
Itämeren suojelussa on kyse muustakin kuin luonnontieteellisen tiedon tuottamisesta ja tutkimustulosten muuntamisesta poliittisiksi päätöksiksi rationaalisin perustein. Politiikan suunnittelu on perimmiltään sosiaalista toimintaa, joka riippuu monista ehdollistavista sosiotaloudellisista, poliittisista ja kulttuurillisista tekijöistä. Tutkimuksemme tarkoituksena on lisätä ymmärrystä poliittisen päätöksenteon ja Itämeren ympäristöä koskevan tieteen välisestä yhteydestä: miten valjastaa olemassa oleva tieto tehokkaaksi ja toimivaksi ympäristönsuojelupolitiikaksi. Tutkimuksen pääkohteita ovat olemassa olevat Itämeren suojelun ohjauskeinot ja päätöksentekoprosessit kansallisella, alueellisella ja Euroopan unionin tasolla.
Ilmastonmuutos on aikamme suurin ympäristöuhka. Kansainvälisen ilmasto- ja energiapoliittisen yhteistyön tavoitteena on luoda maailmanlaajuisia konventioita ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tutkimuksemme keskittyy suurten ilmastotoimijoiden (erityisesti Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän, Japanin ja Intian) kansallisiin ilmasto- ja energiapolitiikkoihin sekä näiden kansainvälisille suhteille tuottamiin poliittisiin vaikutuksiin. Lisäksi tutkimuskohteina ovat vuonna 2012 päättyvän Kioton sopimuksen jälkeisen kauden sopimukseen tähtäävät kansainväliset ilmastoneuvottelut. Tavoitteenamme on tuottaa tietoa kansallisen tason ilmaston- ja energiapoliittisista keskusteluista ja näiden vaikutuksista kansainväliselle tasolle sekä tukea suurimpien päästöjen aiheuttajien konsensukseen tähtäävää päätöksentekoa, jonka on määrä kulminoitua YK:n ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa vuonna 2009.