Afrikan ja EU:n suhteet ovat murroksessa maailmanlaajuisen valtapolitiikan sekä Afrikan ja Euroopan sisäisten poliittisten kehityskulkujen seurauksena. Tässä julkaisussa tarkastellaan, voivatko nämä kehityskulut viimein edistää aiempaa tasavertaisemman ja molempia osapuolia hyödyttävän kumppanuuden rakentamista – ja jos voivat, millä tavoin. Julkaisussa analysoidaan kyselyaineistoa afrikkalaisten näkemyksistä kansainvälisistä kumppanuuksista ja tarkastellaan tästä näkökulmasta EU:n ulkopolitiikkaa Afrikassa.
Kyselytutkimukset osoittavat, että afrikkalaisten kehitykseen, suvereniteettiin ja globaaliin hallintaan liittyvät tavoitteet ovat lähtökohtaisesti hyvin linjassa EU:n ulkoisen toiminnan keskeisten painotusten ja aloitteiden, kuten investointeihin keskittyvän Global Gateway -aloitteen, kanssa. EU:n vaikutus Afrikassa nähdään yleisesti pikemminkin myönteisenä kuin kielteisenä. Epäselviksi jäävät hyödyt, ulkoapäin asetetut ehdot ja Eurooppa-keskeiset toteutustavat uhkaavat kuitenkin heikentää EU:n mahdollisuuksia toimia täysipainoisena kumppanina Afrikassa. Vahvistaakseen asemaansa ja turvatakseen pitkän aikavälin etunsa EU:n on muutettava ajattelutapaansa. Sen sijaan, että EU näkee Afrikan ensisijaisesti geopoliittisen kilpailun näyttämönä ja välineenä, sen tulisi tunnistaa Afrikan kanssa solmittujen kumppanuuksien itseisarvo. Niillä on merkitystä sekä tulevaisuuden järjestyksen että EU:n oman aseman kannalta.
