Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan ja globaalisti kiristyvä geopoliittinen kilpailu ovat saaneet EU:n ja sen jäsenmaat painottamaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) puolustusulottuvuutta. Tämä muutos on vaikuttanut EU:n ulkoisen kriisinhallinnan kykyihin ja prioriteetteihin.
Tämän seurauksena yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvat siviili- ja sotilasoperaatiot ovat 1) entistä selvemmin sidoksissa EU:n puolustus- ja geopoliittisiin intresseihin, 2) kooltaan aiempaa pienempiä, tarkempia kustannuksista sekä varovaisempia puuttumaan muiden valtioiden asioihin, ja 3) alustoja erilaisten EU:n turvallisuus- ja puolustustukien toimittamiselle.
Muutokset mahdollistavat, että EU voi vastata aiempaa joustavammin kumppanimaidensa turvallisuus- ja puolustustarpeisiin, erityisesti silloin, kun nämä tarpeet ovat linjassa EU:n omien geopoliittisten tavoitteiden kanssa.
Valtiokeskeiseen turvallisuus- ja puolustustukeen keskittyminen kuitenkin kaventaa EU:n kriisinhallinnan toimintakenttää ja tuo mukanaan riskejä: kumppanimaiden hallintojen ja turvallisuusjoukkojen demokraattista valvontaa, vastuullisuutta ja paikallista legitimiteettiä ei voida pitää itsestäänselvyyksinä.
