EU-PERHEEN KUOPUKSET 5/6
12.7.2011 Helsingin Sanomat
A1
Bulgaria voi toimia unionin porttina itään
Tanja Tamminen
Bulgarialla ja Suomella on pitkästä välimatkasta huolimatta historiallisia yhtymäkohtia. Suomalaisia sotilaita kaatui Turkin sodassa (1877-1878) Bulgariaa puolustaessaan. Sodan jälkeen suomalainen kenraaliluutnantti Casimir Ehrnrooth (1833-1913) nousi vasta itsenäistyneen valtion sotaministeriksi ja ehti jopa hetken hallita maata diktaattorin valtuuksin.
Suomalaissotilailla on yhä muistomerkki lähellä Plevenin kaupunkia, ja suomalaisia ajatellaan Bulgariassa muutenkin lämmöllä.
Bulgarialla ja sen naapurimaalla Kreikalla on paljon yhtäläistä: ottomaanivallan 500-vuotinen perinne näkyy yhä sukulaisten suosimisena nimityksissä ja julkishallinnon korruptoituneisuutena.
Kreikka pääsi EU:hun jo vuonna 1981, mutta Bulgarian EU-tie oli kivikkoinen. Maan talous oli kommunismin jäljiltä kuralla, ja 1990-luvun puolivälissä Bulgaria ajautui syvään lamaan. Samoihin aikoihin se haki EU:n jäsenyyttä. Vakavien ongelmien vuoksi jäsenyysneuvottelut avattiin vasta Helsingin huippukokouksessa vuonna 1999.
Maan tiedeakatemia kuvaili Bulgarian markkinataloutta mafiataloudeksi. Entisen kommunistivallan eliitti oli nopeasti siirtänyt valtaverkostonsa talouselämän puolelle. Vahvoilla eturyhmillä, joilla on linkkejä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, on yhä valtaa sekä julkishallinnossa että talouselämässä.
Jäsenyysprosessi sai vihdoin päätöksensä vuonna 2007, jolloin Bulgarian ja Romanian sallittiin liittyä EU:hun, vaikka kaikkia vaadittuja uudistuksia ei ollutkaan toteutettu. Näin Bulgaria todisti EU-jäsenyyttä havitteleville naapureilleen, että Balkanin maakin voi päästä unioniin.
Balkanin rajat ovat häilyvät, ja esimerkiksi Kreikka ja Kroatia ovat nähneet vaivaa, jottei niitä miellettäisi balkanilaisiksi. Bulgaria on kuitenkin puhtaasti Balkanin maa: koko niemimaa on saanut nimensä Bulgariassa sijaitsevan Balkanin vuoriston mukaan.
Balkanin niemimaalla asuu monta etnistä ryhmää. Edustettuina ovat kaikki merkittävät kristilliset kirkot sekä islam ja juutalaisuus. Vielä muutama vuosikymmen sitten alueella kirjoitettiin viidellä eri kirjaimistolla: latinalaisin, kyrillisin, arabialaisin, kreikkalaisin ja heprealaisin kirjaimin.
Balkan ei ole koskaan ollut kulttuurien sulatusuuni, vaan etniset ryhmät ovat tottuneet asumaan ”yhdessä mutta erillään”. Harva osaa naapurikylän kieltä, vaikka puhuisikin sujuvasti englantia, ranskaa tai saksaa.
Kansallisvaltioideologian nojalla vähemmistöistä on pyritty eroon raa’astikin. Kommunismin aikana Bulgariassa yritettiin sulauttaa vähemmistöjä bulgarialaisväestöön. 1950-luvulta lähtien islamilaisen romanivähemmistön nimet muokattiin pakolla bulgaarimuotoon. 1970-luvulla sama tehtiin islamilaiselle pomakkiväestölle ja 1980-luvulla myös turkkilaisvähemmistölle. Muutoksen vastustaja menetti työpaikkansa tai asuntonsa ja saattoi jopa joutua pakkotyöleirille.
Hallinto loi vähemmistöistä erittäin kielteistä kuvaa ja yllytti kansalaisia niitä vastaan. Turkkilaisille jaettiin passeja, jotta nämä muuttaisivat pois Bulgariasta. Vuonna 1989 maasta lähtikin noin 300000 turkkilaista. Kommunismin kaaduttua myös monet nuoret bulgaarit ovat jättäneet maansa. Maan väestö vähenee vuosi vuodelta.
Suomalaisille Bulgaria on tuttu paitsi Mustanmeren kultahietikosta myös romaneista. Suomeen saapuvat Bulgarian romanit eroavat Romanian romaneista siinä, että suurin osa heistä hakee heti turvapaikkaa, vaikkei sitä EU-kansalaisena saakaan. Hakemukset käsitellään nykyään nopeasti.
Romanit kärsivät eniten Bulgarian siirtymisestä markkinatalouteen. He menettivät työpaikkansa, kun valtion tehtaat suljettiin. Maaseudulla he eivät päässeet osallisiksi maan yksityistämisestä. Romanien suhde valtaväestöön on erittäin tulehtunut.
Valtaväestöllä on kireät suhteet myös turkkilaisvähemmistöön. Monet Turkkiin muuttaneet bulgarianturkkilaiset ovat kuitenkin säilyttäneet Bulgarian kansalaisuuden ja äänestävät maan vaaleissa. Suurin turkkilaispuolue saa aina merkittävän äänimäärän eikä ole koskaan joutunut pois hallituksesta.
Tulehtuneessa tilanteessa radikaalipopulistinen Ataka (hyökkäys) -liike on saanut kannatusta valtaväestöltä. Se vastustaa vähemmistöjen oikeuksia ja on hyvin selvästi äärikansallinen, antieurooppalainen ja ulkomaalaisvastainen.
Maata johtaa vuonna 2006 perustettu keskustaoikeistolainen Kansalaiset Bulgarian eurooppalaisen kehityksen puolesta -puolue, joka kuuluu Euroopan parlamentissa Euroopan kansanpuolueen (EPP) ryhmään. Toiseksi eniten kannatusta on sosialisteilla.
Bulgarian sisäpolitiikka on heittelehtivää, mutta maa tunnetaan rakentavan ulkopolitiikkansa vuoksi alueellisen tasapainon keskuksena. Bulgaria ei mennyt kenenkään puolelle 1990-luvulla Jugoslaviaa repineissä sodissa. Se myös tunnusti naapuriinsa syntyneen Makedonian valtion nopeasti, vaikka Bulgariassa ollaan monta mieltä siitä, onko bulgarian kielen sukuista makedonian kieltä ja makedonialaisten kansaa edes olemassa.
Bulgarian poliittinen johto on myöntänyt, että turkkilaisten pakotettu muuttoaalto vuonna 1989 voidaan luokitella etniseksi puhdistukseksi. Tämä on vähemmistöpolitiikan kannalta tärkeää ja tukee Turkissa asuvien bulgarianturkkilaisten oikeutusta kaksoiskansalaisuuteen.
Bulgaria on tukenut vahvasti Balkanin ja Mustanmeren alueiden yhteistyöhankkeita. Maan aloitteesta perustettiin Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessi, jolla on nyt poliittinen päävastuu yhteistyön koordinoinnissa.
Bulgarialla on erinomaiset mahdollisuudet toimia EU:n porttina itään, Mustallemerelle ja turkkilaiseen maailmaan, jos se vain oppii hyödyntämään turkkilaisvähemmistönsä potentiaalin eikä tukahduta sitä.