KESTÄÄKÖ KONSENSUS?
Suomenkielinen yhteenveto Ulkopoliittisen instituutin Briefing Paperista 75:
Viime vuoden lopulla Cancúnin ilmastokokous hyväksyi joukon päätöksiä raikuvien aplodien saattelemana. Päätöskokouksen menettely oli kuitenkin poikkeuksellinen – päätökset hyväksyttiin ”konsensuksella” Bolivian äänekkäästä vastustuksesta huolimatta. Cancúnin kokous muistutti siitä, että YK:n ilmastoneuvotteluiden päätöksenteko tapahtuu oikeudellisessa tyhjiössä. Osapuolikokousten (COP) äänestämissääntöjä ei ole virallisesti hyväksytty, vaan päätökset on aina tehty epämuodollisella yhteisymmärryksellä siitä, että päätöksentekoon tarvitaan konsensus.
Kööpenhaminan ja Cancúnin dramaattiset tapahtumat osoittavat, että YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) päätöksenteon legitimiteetissä on ongelmia. Osapuolikokouksessa tapahtuva päätöksenteko on myös noussut entistä keskeisemmäksi siksi, että kansallisesti ratifioitavaa ja oikeudellisesti sitovaa ilmastosopimusta ei ole lähivuosina näköpiirissä.
Ilmastosopimuksen legitimiteettiä on osaltaan heikentänyt se, että näkyvät tulokset ovat jääneet toivottua vähäisemmiksi. Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen ryöpsähti valloilleen YK:hon kohdistunut skeptisyys – puhuttiin jopa ”multilateraalista zombiesta”. Näyttääkin siltä, että YK-vetoisten ilmastoneuvottelujen legitimiteetti voidaan parhaiten turvata saamalla aikaan sisällöllisesti merkittäviä päätöksiä.
Vaikka YK:n ilmastosopimus ei olekaan ainoa kansainvälisen ilmastopolitiikan foorumi, on tärkeää että sillä on jatkossakin keskeinen rooli. Cancúnin kompromissi olisi todennäköisesti jäänyt laihemmaksi, mikäli se olisi neuvoteltu kokoon YK-järjestelmän ulkopuolella, esimerkiksi G20-kokouksessa. Pidemmällä tähtäimellä on myös tärkeää pitää ovi auki oikeudellisesti sitovalle ilmastosopimukselle.