EU on vastannut Ukrainan kriisiin asettamalla Venäjää vastaan talouspakotteita. Nämä pakotepäätökset eroavat olennaisesti EU:n aiemmasta pakotepolitiikasta.
Venäjää vastaan asetetuilla pakotteilla on poikkeuksellisen suuri merkitys kolmesta syystä: ne kytkeytyvät suurvaltojen väliseen kilpailuun; EU on keskeisenä toimijana vakavassa eurooppalaisessa kriisissä, jolla on globaalejakin vaikutuksia; ja pakotteista aiheutuu taloudellista vahinkoa myös EU:lle itselleen. EU on onnistunut säilyttämään hauraan yhtenäisyytensä ja käyttämään kollektiivista diplomaattista ja taloudellista voimaansa hyvin vaikeissa olosuhteissa.
Pakotteet eivät ole diplomatian vaihtoehto, vaan pakotteiden kiristämisellä on nimenomaan painostettu Venäjää osallistumaan kriisin ratkaisemiseen neuvotteluteitse.
Pakotteiden vaikutus Ukrainan tilanteeseen on ollut vähäinen ja epävarma. Niillä on kuitenkin langetettu Venäjälle hinta, jonka se joutuu pidemmällä aikavälillä maksamaan eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen ja keskeisten kansainvälisten normien rikkomisesta.
Pakotepäätösten tekeminen on tuonut esiin ennestään tunnettuja ongelmia EU:n ulkopolitiikan johtamisessa ja eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. EU:n ulkopoliittisen päätöksentekokoneiston viimeisin uudistus on selkeyttänyt pakotteiden valmistelutyötä, mutta järjestelmällä ei edelleenkään ole riittäviä resursseja, joita pakotepolitiikan merkityksen kasvaminen edellyttäisi.
