Kun Venäjä valtasi Krimin vuonna 2014 ja aloitti ensimmäisen sotansa Ukrainassa, Saksa ja Ranska olivat pääroolissa koordinoimassa Euroopan vastausta Venäjän aggressioon. Niiden johtaman epäonnistuneen Minskin prosessin taakka kuitenkin vaikutti Saksan ja Ranskan kykyyn muuttaa lähestymistapaansa vuonna 2022, jolloin tilanne vaati taloudellisia sanktioita ja diplomaattisia neuvotteluita vahvempaa reaktiota.
Sekä Ranskan että Saksan kohdalla valtioiden identiteetti ja ulkopuolelta niihin kohdistuvat odotukset ovat osittain ristiriidassa keskenään. Ranskalla ei ole riittäviä taloudellisia tai sotilaallisia resursseja suurvaltaidentiteettinsä tueksi, eikä Saksan valikoiva johtajuus vastaa sen taloudellista vaikutusvaltaa. Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Olaf Scholz eivät kumpikaan sen vuoksi kyenneet toimimaan vakuuttavasti johtajina, kun Venäjä aloitti toisen sotansa Ukrainassa vuonna 2022.
Vanhojen verivihollisten Ranskan ja Saksan välinen sovinto on historiallisesti muodostanut Euroopan integraation ytimen. Niiden vastaus Venäjän hyökkäyssotaan ja sen laajempiin vaikutuksiin Euroopalle on kuitenkin tehnyt selväksi, että Euroopan integraation moottoriksi kutsutulla kaksikolla on vaikeuksia tarjota johdonmukaista sota-ajan johtajuutta.
Molempien maiden tulisi paitsi tunnistaa transatlanttisen yhteistyön keskeinen rooli Euroopan turvallisuudelle, myös syventää yhteistyötä pienempien maiden kanssa – ja harkita myös niiden esimerkin seuraamista.
