Ensimmäisenä vuotenaan Ukrainan presidenttinä Volodymyr Zelenskyi asetti etusijalle presidentin vallanrakentamisen. Hän on pitkälti luottanut vanhaan järjestelmään ja vakiintuneisiin tapoihin, kuten käytännön johtamiseen ja valtionvirastojen miehittämiseen omilla suosikeillaan. Instituutioiden uudistaminen on korvattu vallitsevan järjestelmän hienosäätämisellä. Osa hallituksen syksyllä 2019 käynnistämistä tärkeistä uudistuksista on keskeytetty tai kumottu. Niin kuin ennenkin laajojen uudistusten hyväksyminen ja toteuttaminen riippuvat lännen paineesta ja ehdollisuudesta.
Pääasiallinen ongelma on se, että maassa on useita vallankeskuksia ja presidentin tehtävä on vain tuottaa hallitsemisen illuusio. Todellisuudessa järjestelmä on heikko ja epävakaa.
Loppukaudellaan Volodymyr Zelenskyi on yhä riippuvaisempi oligarkeista, ja hän hallitsee tilanteeseen sopivien liittoutumien avulla. Saadakseen oligarkkien tuen hänen on ehkä alistuttava siihen, että oligarkit dominoivat taloutta ja ulottavat vaikutusvaltansa politiikkaan. Epävakaus voimistuu, kun presidentin henkilökohtainen suosio hiipuu sekä taloudellinen ja poliittinen kriisi syvenee.
