Internetin sulut ja rajoitukset Venäjällä vuodesta 2025 alkaen osoittavat, että maan digitaalinen autoritarismi on kiihtynyt yksittäisten verkkosivustojen estämisen kaltaisesta sisältötason valvonnasta kohti verkkotason pääsynhallintaa.
Tämä lähestymistapa uhkaa suoraan Euroopan normatiivista ja sääntelyvaltaa: se normalisoi eurooppalaisen, oikeuksiin perustuvan mallin kustannuksella valtion harjoittamaa internetin valvontaa, heikentää EU:n puolustamia avoimen verkon periaatteita ja edistää suvereniteettia ensisijaisena pitävää internetin hallintamallia.
Venäjä ei ainoastaan kiristä maan sisäistä valvontaa vaan myös vie sensuurikäytäntöjä ja teknisiä valmiuksia erityisesti niihin maihin, jotka tekevät sen kanssa tiivistä yhteistyötä. Tämä edistää autoritaaristen hallintamallien leviämistä Venäjän rajojen ulkopuolelle.
Samalla kun Venäjä vahvistaa sisäistä kontrolliaan, maan digitaalinen infrastruktuuri on aiempaa riippuvaisempi ulkoisista, erityisesti Kiinasta lähtöisin olevista toimitusketjuista. Tämä luo haavoittuvuuksia, joihin voidaan kohdistaa pakotteita ja vientirajoituksia.
Oikeuksiin perustuvan, avoimen internetin säilyttämisen tulisi olla EU:n keskeinen turvallisuustavoite. Tämä tarkoittaa kansalaisoikeuksien sorron normalisoitumisen torjumista kansainvälisillä foorumeilla, kaksikäyttöteknologioiden rajoitusten toimeenpanoa, autoritaarisiin valtioihin jääneen kansalaisyhteiskunnan toimintavarmuuden tukemista ja digitaalisten oikeuksien sisällyttämistä EU:n ulkoisiin kumppanuuksiin.
