Tässä julkaisussa esitellään uusi teoreettinen tulkinta liberaalin kansainvälisen järjestyksen kriisistä sisäsyntyisenä ilmiönä. Julkaisussa argumentoidaan, että toisin kuin kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa perinteisesti oletetaan, liberaalin kansainvälisen järjestyksen vakavin tämänhetkinen haaste kumpuaa liberaalien demokratioiden sisältä. Haasteen muodostavat poliittiset toimijat, jotka ovat nousseet vaikutusvaltaiseen asemaan juuri niiden demokraattisten hallinnon mekanismien avulla, joita ne nyt pyrkivät horjuttamaan. Silmiinpistävä esimerkki tällaisesta kehityssuunnasta ovat Yhdysvaltain presidentinhallinnon toimet Donald Trumpin toisella kaudella niin kotimaassa kuin muualla maailmassa.
Julkaisun empiirisessä osassa tarkastellaan illiberaalin toimintamallin kehitystä ja leviämistä. Venäjä on toiminut mallin uranuurtajana, ja alueellisella tasolla Viktor Orbánin hallinto Unkarissa on hyödyntänyt sitä haastaakseen Euroopan unionia sisältä käsin. Globaalilla tasolla samaa toimintamallia on käyttänyt myös Yhdysvallat, jota pidettiin pitkään liberaalin kansainvälisen järjestyksen keskeisenä arkkitehtinä ja perinteisenä puolustajana. Analyysissä tunnistetaan neljä strategista työkalua, joita on käytetty liberaalin demokratian horjuttamiseen kaikissa kolmessa tapauksessa: välitystoiminta, kiilastrategia, suostuttelu ja pakottaminen. Tulokset viittaavat siihen, että nykyinen haaste liberaalille kansainväliselle järjestykselle kumpuaa sekä liberaalidemokraattisista että autoritäärisistä poliittisista järjestelmistä, ja julkaisu haastaa vakiintuneita käsityksiä demokraattisten valtioiden järjestelmän ”sisä-” ja ”ulkopuolisista” toimijoista.
