Helmikuusta 2022 lähtien Venäjän maanpaossa elävä oppositio on kärsinyt kaksinkertaisesta uskottavuusongelmasta. Säilyttääkseen uskottavuutensa Venäjällä opposition on vältettävä vaikutelmaa, että se toimisi länsimaiden äänitorvena, mutta saadakseen tukea Euroopalta ja Ukrainalta se ei voi väistellä kysymyksiä miehitetyistä alueista tai Venäjän vastuusta sotarikoksiin.
Kreml leimaa kaikki länsimieliseksi tulkitsemansa kannat ”maanpetokseksi” Venäjän yhteiskuntaa vastaan. Samaan aikaan Ukraina ja sen eurooppalaiset kumppanit suhtautuvat epäluuloisesti niihin, jotka välttelevät selkeitä kantoja keskeisissä kysymyksissä, kuten Ukrainan vuoden 1991 rajojen tunnustamisessa, Venäjän vastaisissa pakotteissa tai aseiden toimittamisessa Ukrainaan. Tämä on hajottanut maanpaossa olevaa oppositiota, vaikeuttanut vuorovaikutusta lännen kanssa sekä rajoittanut sen vaikutusvaltaa.
Euroopasta kantautuneet viestit ovat olleet ristiriitaisia: EU käy vuoropuhelua maanpaossa olevien kanssa samalla, kun tavallisten Venäjän kansalaisten matkustusrajoitteita on tiukennettu. Lisäksi Ukrainan skeptisyys ”puolivillaisia” venäläisopposition edustajia kohtaan on saanut jotkut EU-maat epäröimään tuen tarjoamista.
EU:n on löydettävä tasapaino periaatteellisen tuen ja strategisen varovaisuuden välillä. Tukeen sitoutumisen tulisi vahvistaa todellisen muutoksen mahdollisuuksia Venäjällä. Ukrainan retoriikan täysi omaksuminen on mahdollista vain sellaisille opposition edustajille, joilla ei ole kannattajakuntaa Venäjän sisällä. Länsimaisten päättäjien ei pitäisi olettaa Putinin saavan venäläisten yksimielistä kannatusta, ja heidän tulisi tiedostaa, miten ankarasti Venäjä rajoittaa opposition narratiiveja maan sisällä.
