Kansainvälisestä kaupasta ja investoinneista on tullut keskeisiä strategisia välineitä suurvaltakamppailulle, minkä vuoksi valtiot pyrkivät hallinnoimaan maailmaa yhdistäviä taloudellisia verkostoja. Käyttäessään yrityksiä politiikan välineenä maat muuttavat riskinäkymiä sekä julkisille toimijoille että yksityisille yrityksille.
Talouden turvallistaminen on ensimmäinen riskinaiheuttaja. Valtiot yrittävät vahvistaa otettaan yritysten toiminnasta erityisesti aloilla, joita pidetään valtion toiminnan kannalta strategisina ja sensitiivisinä.
Toinen riskin aiheuttaja syntyy kansainvälisen talouden balkanisaatiosta, jossa talous hajotettaisiin toisistaan erillään toimiviin kupliin tai blokkeihin. Kiihtyvä valtiollinen kilpailu standardien kehittämisestä on otollista maaperää tällaisten riskien toteutumiselle.
Viimeinen riskinaiheuttaja on talouden aseellistaminen sanktioiden ja vientivalvonnan yleistyessä. Tämä toisi mukanaan enemmän rajoituksia yrityksille ja asettaisi paineita kansainväliselle sääntöperustaiselle järjestelmälle.
Uudenlainen ”geoekonomisen riskin” käsite on syytä tunnistaa. Riskejä arvioimalla on mahdollista suojautua orastavilta epävarmuustekijöiltä, jotka yhdistyvät globaalin talouden uusiin tarkoitusperiin.
