Venäjän yhä itsevaltaisempi ja Neuvostoliittoa nostalgisoiva poliittinen johto näkee hyökkäyksen Ukrainaan paitsi edellytyksenä sille, että se voittaa konfliktin länsimaiden kanssa, myös mahdollisuutena irtautua kaikesta länsimaisesta vaikutusvallasta.
Vladimir Putin toimii erotuomarina Venäjän eliitin kulissien takaisessa kilpailussa, joka on muuttunut varsin avoimeksi kilvoitteluksi sodan aikana. Kilpailu siitä, kuka on lojaalein Putinin sotapolitiikalle, on radikalisoinut maassa käytävän poliittisen keskustelun kautta linjan.
Kremlin haasteena on säilyttää tasapaino kansan poliittisen apatian ja sodan vaatiman yhteiskunnan militarisoinnin välillä. Kansalaisten passiivisuus on keskeistä hallinnon vakauden kannalta, ja samaan aikaan huonosti etenevän sodan jatkaminen edellyttää yhteiskunnan kiihtyvää militarisoimista.
Sodan kannatus Venäjän kansalaisten keskuudessa on ajan mittaan vähentynyt, ja yritykset innostaa kansaa kostamaan koettuja menetyksiä eivät ole kääntäneet tätä kehityssuuntaa. Venäjän huono sotilaallinen menestys on siksi nopein tapa heikentää Putinin ja hänen sotapolitiikkansa legitimiteettiä kotimaassa.
