Terrorismi on yksi merkittävimmistä turvallisuusuhista Euroopassa. Sillä on rajat ylittävä luonne, ja sen torjunta edellyttää sekä jäsenmaiden välistä yhteistyötä että laajoja ulkoisia toimia. Tässä raportissa käydään läpi EU:n ulkoisen terrorismin torjunnan käsitteitä, kehitystä ja rakenteita sekä tarkastellaan terrorismin torjunnan käytäntöjä unionin ulkopuolella.
EU:n ulkoinen terrorismin torjunta tapahtuu pääosin neljällä eri tavalla: kansainvälisen diplomatian, kriisinhallinnan, ulkoisen avun ja EU:n erillisvirastojen ulkoisen toiminnan kautta. Kaikilla näillä on omat, toisistaan poikkeavat toimija-, päätöksenteko- ja toimeenpanorakenteensa. Se tekee ulkoisesta terrorismin torjunnasta monimutkaisen ja vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden. Kompleksisuutta lisäävät myös käynnissä olevat institutionaaliset muutosprosessit.
Haasteista huolimatta EU on kuitenkin osoittanut merkittävää kykyä muokata toimintaansa uhkakuvien muuttuessa. Se on kyennyt tukemaan jäsenmaiden omia terrorisminvastaisia toimia luomalla yhteisiä käsitteitä ja käytäntöjä, pitämällä yllä laajaa kokonaiskuvaa uhista sekä kehittämällä yhteistyötä eri kumppanien kanssa. EU:n ulkoinen terrorismin torjunta on silti riippuvainen jäsenmaiden kyvystä määritellä yhteiset poliittiset tavoitteet ja eri EU-toimijoiden kyvystä koordinoida toimet.
Tämä julkaisu päivitetty versio tammikuussa julkaistusta suomenkielisestä raportista, joka toteutettiin osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
