Maailmalla vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että Lähi-idän rauhanprosessin tulisi johtaa kahden valtion ratkaisuun Israelin ja palestiinalaisten välillä. Alueella ei tästä huolimatta ole edelleenkään rauhaa, eikä prosessiakaan ole ollut vuosiin. Samaan aikaan israelilaiset elävät yhä terrorismin ja raketti-iskujen pelossa, kun taas palestiinalaiset elävät ilman täysiä oikeuksia 1990-luvulla sovittujen väliaikaisten järjestelyjen mukaisesti.
Tässä Working Paper -julkaisussa kuvataan, miten toistuvat epäonnistumiset pysyvän sopimuksen aikaansaamisessa sekä kehityssuunnat Israelissa ja palestiinalaisalueilla eivät juuri herätä toivoa kahden valtion tulevaisuudesta. Samalla nykytilanne alueella on epävakaa, eikä se tule kestämään loputtomiin.
Ilman uskottavia askeleita kohti kahden valtion ratkaisua jo käynnissä oleva näkökulman muutos tulee jatkumaan. Se siirtää fokusta yhä enemmän nyt vallitsevaan yhden valtion todellisuuteen ja sen sisäiseen valtadynamiikkaan sekä oikeuksia korostaviin lähestymistapoihin. Analyytikkojen ja poliittisten päättäjien on varauduttava myös muihin lopputuloksiin kuin kahden valtion ratkaisuun, mikäli israelilaiset ja palestiinalaiset ryhtyvät tavoittelemaan sellaisia.
