Julkaisussa tarkastellaan sotanäyttämölle tarkoitettujen ydinasevoimien merkitystä Naton pelotteelle nykyisessä ja tulevassa uhkaympäristössä. Analyysi perustuu peloteteorian ja ydinasestrategian vakiintuneisiin periaatteisiin. Johtopäätöksenä on, että uskottava ulotettu pelote nojaa joustavan vastauksen strategiaan sekä kykyyn estää vastustajaa saavuttamasta tavoitteitaan. Samalla vastustajalle on pystyttävä viestimään, että sen toiminnasta seuraisi sille sietämättömiä kustannuksia. Tämä edellyttää laaja-alaista ydinaseiden ja tavanomaisten suorituskykyjen kokonaisuutta sekä uskottavaa ja tehokasta doktriinia niiden mahdolliselle käytölle.
Nykyisessä uhkaympäristössä on varauduttava mahdollisiin samanaikaisiin konflikteihin eri puolilla maailmaa. Tähän Naton nykyiset ydinasesuorituskyvyt ovat riittämättömiä, koska niiden koko ja rooli Naton strategiassa perustuvat oletukseen liittokunnan tavanomaisesta sotilaallisesta ylivoimasta. Uskottava joustavan vastauksen strategia edellyttää nyt Yhdysvalloilta ja Natolta paitsi valmiutta vastata Venäjän mahdolliseen rajoitettuun ydinaseiden käyttöön, myös kykyä varmistaa Venäjän tavanomaisten asevoimien tappio. Tällainen ydinaseiden rooli vaatisi aiempaa suurempia ja monipuolisempia sotanäyttämötason ydinasevoimia. Julkaisussa tarkastellaan joitakin vaihtoehtoisia kyvykkyyksiä ja todetaan, että uskottava joustavan vastauksen strategia edellyttää todennäköisesti lisäksi sotanäyttämölle tarkoitettuja kaukovaikutteisia ydinasejärjestelmiä.
