5.2.2026
Yhdysvaltojen ja Venäjän välisen Uusi Start -sopimuksen umpeutumisen myötä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin maailman ydinasearsenaaleja ei rajoita mikään sopimus. Venäjä on ehdottanut Yhdysvalloille poliittista sitoumusta pitäytyä sopimuksen ydinkärkiä ja kantolaitteita koskevissa rajoituksissa, mutta tarjoukseen pitää suhtautua epäillen.
Yhdysvaltojen ja Venäjän strategisia ydinasearsenaaleja rajoittanut Uusi Start -sopimus umpeutui 5. helmikuuta 2026 ilman, että maat solmivat korvaavaa sopimusta. Käytännössä sopimus haudattiin jo vuonna 2023, kun Venäjä rikkoi sitä ilmoittamalla ”keskeyttäneensä” sen noudattamisen, tarkalleen ottaen sopimuksen tarkastuskäyntejä ja tietojen vaihtoa koskevan verifikaatiomenettelyn osalta. Syyskuussa 2025 Venäjä kuitenkin ehdotti poliittista sitoumusta jatkaa sopimuksen ydinkärkiä ja kantolaitteita koskevia rajoituksia vuodella, mutta Yhdysvallat ei ole ilmaissut olevansa valmis hyväksymään ehdotusta. Nykyoloissa Uusi Start -sopimuksen keskeisten rajoitusten noudattamisella olisi Naton turvallisuutta heikentävä vaikutus, ja eurooppalaisten Nato-maiden kannattaakin toivoa, että ehdotukseen tarttumisen sijaan Yhdysvallat yrittää käynnistää uuden asevalvontaneuvotteluiden kierroksen Venäjän ja Kiinan kanssa.
Asevalvontasopimukset – myös ydinaseita koskevat – eivät ole päämääriä itsessään vaan välineitä vahvistaa turvallisuutta. Uusi Start -sopimuksen kaltaisia kahdenvälisiä joukkorakenteita rajoittavia sopimuksia allekirjoittavat mahdolliset viholliset, jotka ovat arvioineet omia joukkojaan koskevien rajoitusten olevan hyväksyttäviä, jos ne voivat vastineeksi rajoittaa vastapuolen sotilaallista voimaa. Koska tällaisten sopimusten hyödyt riippuvat muista poliittisista ja aineellisista olosuhteista, turvallisuutta joskus vahvistanut sopimus ei automaattisesti takaa samaa toisena ajankohtana. Näin on myös Uusi Start -sopimuksen kohdalla.
Uusi Start -sopimuksen taustat
Kun Uusi Start -sopimus allekirjoitettiin vuonna 2010, Venäjä saattoi hyväksyä sopimuksen, koska se ei rajoittanut Venäjän ei-strategisia ydinasevoimia tai sen strategisten ydinasevoimien modernisaatiota. Venäjän uudistaessa mannertenvälisiä ballistisia ohjuksiaan sille erityisen tärkeää oli korvata yksikärkinen Topol-ohjus monikärkisellä Jars-ohjuksella. Uudistus mahdollisti Venäjälle siltä aiemmin puuttuneen kyvyn lastata maalta laukaistaviin mannertenvälisiin ballistisiin ohjuksiin tarvittaessa nopeasti lisää taistelukärkiä. Yhdysvallat puolestaan oli vasta käynnistämässä modernisointiohjelmaansa, eikä sillä ollut juurikaan syitä kasvattaa ydinasevoimiaan: sen tavanomaiset asevoimat olivat Venäjään verrattuna ylivoimaiset ja se pystyi sen hetkisillä ydinasevoimillaan vastaamaan myös Kiinan ja Pohjois-Korean ydinasesuorituskykyihin. Koska Yhdysvaltojen ydinasestrategian kulmakivenä on kyky iskeä vastustajan ydinasevoimia vastaan, Venäjän ydinasevoimien supistaminen vähensi suunniteltujen maalien määrää. Tämä puolestaan teki mahdolliseksi Yhdysvaltojen ydinasevoimien supistamisen vastaavasti.
Tämä asiantila ei enää päde, koska myös Kiinan ydinasevarustelu vaikuttaa enenevissä määrin Yhdysvaltojen strategisten ydinasevoimien suorituskykyvaatimuksiin. Tämän vuoksi Yhdysvallat odottaa joutuvansa kasvattamaan ydinasevoimiensa kokoa, jotta se voi tarvittaessa toteuttaa ydinasestrategiaansa sekä Venäjää että Kiinaa vastaan. Jo vuonna 2021 oli kyseenalaista, oliko Uusi Start -sopimuksen jatko Yhdysvaltojen etujen mukaista. Tuolloin syitä sopimuksen jatkamiselle oli kuitenkin vielä tarpeeksi, koska Kiinan ydinasevarustelu oli vasta alkamassa ja se antoi Yhdysvalloille mahdollisuuden neuvotella korvaava sopimus verifikaatiomenettelyn ollessa voimassa. Sittemmin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, rikkoi sopimusta, eikä neuvotteluja korvaavasta sopimuksesta käyty.
Kiina muuttaa yhtälöä
Vuonna 2026 Yhdysvaltojen tarve vahvistaa omia ydinasevoimiaan pelotteeksi sekä Kiinaa että Venäjää vastaan on entistä selvempää. Tämä todennäköisesti selittää myös, miksi Venäjä kiinnostui Uusi Start -sopimuksen keskeisten rajoitusten ylläpidosta, vaikka se oli aikaisemmin halunnut neuvotella uuden sopimuksen, joka olisi koskenut myös ohjuspuolustuksia ja strategisia tavanomaisia aseita. Venäjällä on odotettavissa, että Yhdysvallat vahvistaa lähitulevaisuudessa ydinasevoimiaan, minkä lisäksi sille on selvää, että Yhdysvallat pitää sitä Kiinaan verrattuna toissijaisena vastustajana. Jos Yhdysvallat joutuu valitsemaan, varaako se ydinkärkiä Venäjällä vai Kiinassa sijaitseviin maaleihin, Venäjä voisi perustellusti olettaa, että Yhdysvallat painottaa Kiinassa sijaitsevia maaleja. Näissä olosuhteissa Yhdysvaltojen päätös jatkaa Uusi Start -sopimuksen keskeisten rajoitusten noudattamista voisi heikentää pelotetta Euroopassa, vaikka sen ei tarvitsekaan ylläpitää täsmällistä pariteettia sekä Kiinan että Venäjän kanssa.
Mitä taas tulee Venäjään, Uusi Start -sopimus ei kata sen Burevestnikin ja Poseidonin kaltaisia uusia strategisia asejärjestelmiä, minkä vuoksi se voisi jatkaa niiden kehitystyötä ilman rajoituksia. Näin Venäjä tekee jo ei-strategisten ydinaseiden kohdalla. Lisäksi Venäjän ehdotus ei tällä hetkellä sisällä verifikaatiomenettelyn palauttamista, joten Yhdysvaltojen olisi erittäin vaikeaa arvioida, noudattaako Venäjä sitoumusta. Tämä on ehdotuksen ratkaiseva puute, kun ottaa huomioon, että Venäjä on tunnettu asevalvontasopimusten ja -sitoumusten toistuvasta rikkomisesta. Ydinaseiden kohdalla rikkomusten lista sisältää Uusi Start -sopimuksen lisäksi ainakin vuosien 1991–1992 sitoumukset ei-strategisten ydinasevoimien supistamisesta ja maalta laukaistavat keskimatkan ohjukset kieltäneen INF-sopimuksen. Vaikka Venäjä hyväksyisi verifikaatiomenettelyn palauttamisen, Yhdysvaltojen suorituskykyvaatimuksiin se ei kuitenkaan vaikuttaisi vaan jättäisi Venäjän etulyöntiasemaan.
Eurooppalaisten Nato-jäsenien tulisi siten olla helpottuneita, ettei Yhdysvallat ole antanut viitteitä aikomuksesta hyväksyä Venäjän ehdotusta Uusi Start -sopimuksen määrällisten rajoitusten noudattamisesta. Ydinasevalvontaan tulee toki pyrkiä, jos on kohtuullinen mahdollisuus saada aikaan nykyiseen turvallisuusympäristöön sopiva sopimus. Tällaisen sopimuksen olisi suositeltavaa olla Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan välinen ja sen tulisi kattaa kaikentyyppiset ydinaseet. Uusi Start -sopimus oli puolestaan sopiva kylmän sodan jälkeiseen maailmaan, jossa oli kaksi suurta ydinasevaltaa. Maailmassa, jossa on useita merkittäviä ydinasevaltoja ja jossa Kiina on noussut Yhdysvaltojen päävastustajaksi, se on kuitenkin yksinkertaisesti vanhentunut.
Kuva: Jewel Samad / AFP / Lehtikuva
