UUSIEN JÄSENMAIDEN ROOLI VAATII HUOMIOTA EU:N ILMASTOPOLITIIKASSA
Suomenkielinen tiivistelmä Ulkopoliittisen instituutin Briefing Paperista 61
Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen EU:n ilmastopolitiikan vahvistaminen on yhä polttavan ajankohtainen kysymys. Kansainvälisen sopimusjärjestelmän luomisen lykkääntyessä ilmastopoliittisia tavoitteita perustellaan yhä enemmän EU:n omilla pitkän aikavälin hyödyillä.
Euroopan unionin yhtenäisyys on kuitenkin koetuksella myös ilmastokysymyksissä. Keski- ja Itä-Euroopan maat (CEE) ovat avainasemassa, kun yhteistä politiikkalinjaa lähdetään rakentamaan. Näiden maiden esittämät varaukset päästörajoituksen nostamiselle on otettava vakavasti – EU:n tulisi tehdä määrätietoista strategiatyötä jotta CEE-maiden esittämät huolet ja intressit voitaisiin liittää osaksi unionin yhteistä ilmastopolitiikkaa.
Konkreettisia politiikkatoimia tulisi ”brändätä” paremmin tukemaan myös ilmastopolitiikan ulkopuolisia tavoitteita. Näin mahdollistettaisiin jäsenvaltioiden mahdollisimman laajamittainen tuki aktiiviselle ilmastopolitiikalle. Päästövähennyksiä tuottavien hankkeiden rahoitusmekanismit, energiaturvallisuus sekä vähähiiliset teknologiat voivat tarjota CEE-maille tärkeitä mahdollisuuksia.
EU:ssa tarvitaan entistä selvempää strategista yhteistyötä ilmasto-, energia-, ja yhtenäisyyspolitiikan alueilla – ei yksittäisiä lehmänkauppoja asiayhteyksistä irrotettuina.