Joe Bidenin vaalivoitto otettiin Euroopassa vastaan helpottuneena. Uuden presidentin virkaanastujaisia on kuitenkin seurannut epävarmuus siitä, miten uusi hallinto tulee lähestymään transatlanttisia suhteita. Tämä julkaisu erittelee kolme polkua, joiden väliltä Yhdysvallat voi valita lähestymistapansa Eurooppaan.
Hyväntahtoisen laiminlyönnin mallissa Yhdysvaltain hallinnon huomion veisivät kotimaiset haasteet ja kilpailu Kiinan kanssa. Tämä pienentäisi Euroopan merkitystä Bidenin hallinnon ulkopoliittisten prioriteettien joukossa.
Ensisijaisuuden mallissa Yhdysvallat näkee johtoasemansa kansainvälisen järjestelmän säilyttämisessä ja autoritäärisyyden nousun vastustamisessa korvaamattomana. Yhdysvallat olettaisi Euroopan seuraavan esimerkkiään, jolloin perinteinen varautuneisuus Euroopan strategista autonomiaa kohtaan voisi jälleen nostaa päätään.
Suuren uudistuksen malli edellyttäisi Yhdysvalloilta nöyrempää ulkopolitiikkaa ja sen ymmärtämistä, että maa ei voi korjata haurasta kansainvälistä liberaalia järjestelmää yksin. Euroopan strategisen autonomian tukeminen olisikin avainasemassa uuden transatlanttisen työnjaon saavuttamiseksi.
Kotimaan haasteet ja juurtuneet politiikan tekemisen tavat tarkoittavat, että Yhdysvallat mitä todennäköisimmin ajautuu kohti laiminlyönnin tai ensisijaisuuden mallia suhteessaan Eurooppaan. Vaikka suuri uudistus transatlanttisissa suhteissa olisikin toivottava suunta, se vaatisi merkittävää poliittista tahtoa ja investointeja Atlantin molemmin puolin.
