Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on toisen kautensa ensimmäisten 100 päivän aikana keskittänyt valtaa itselleen ja heikentänyt vallan tasapainottamiseksi tarkoitettuja mekanismeja, joiden tarkoitus on suojella amerikkalaista demokratiaa. Trump on toiminut samoin kuin useat muut demokraattisesti valitut johtajat, jotka ovat eri puolilla maailmaa vähitellen sysänneet valtionsa autokratian tielle.
Viime vuosikymmeninä demokratialle on yleisimmin antanut kuoliniskun oman maan demokraattisesti valittu johtaja, jolla on ollut autokraattisia taipumuksia. Tällaiset johtajat ovat keskittäneet valtaa itselleen ja romuttaneet kolmea kriittistä instituutiota, joiden tehtävänä on pitää valtaapitävät tilivelvollisina. Näihin lukeutuvat valtiolliset instituutiot, kuten oikeuslaitos, valtiosta riippumattomat instituutiot, kuten media, sekä tavallisten kansalaisten kyky vaihtaa valtaapitäviä vaaleissa. Ensimmäisten 100 päivänsä aikana presidentti Trump on heikentänyt näitä kaikkia kolmea.
Trump on kasvattanut valtaansa Yhdysvaltain kongressin kustannuksella, ja republikaanipuolueen hallitsema kongressi on tähän saakka ollut valmis luovuttamaan valtaa presidentille. Tuomioistuimet sen sijaan ovat vastustaneet Trumpin toimia. Lukuisat tuomarit ovat estäneet Trumpia toteuttamasta suunnitelmiaan, ja osa vastustajista on ollut aiempien republikaanipresidenttien tai jopa Trumpin itsensä nimittämiä. Presidentti hallintoineen on väittänyt tuomarien toimintaa perustuslain vastaiseksi ja vaatinut virkasyytteiden nostoa.
Koska oikeusprosessit vievät aikaa, Trumpin ja tuomioistuinten välisessä valtataistelussa ei vielä virkakauden 100 ensimmäisen päivän aikana ehditty sanoa viimeistä sanaa. Tämä kamppailu on Yhdysvaltojen demokratian tulevaisuuden kannalta tärkein, ja aiheesta kiinnostuneiden kannattaa pitää sitä silmällä. Demokratian puolustaminen autokraattiselta valtionjohdolta edellyttää tutkitusti usein oikeuslaitoksen tukea, ja Trumpin ensimmäisten 100 päivän aikana syytteiden nostaminen on ollut presidentin vastustajille tavanomaisin keino tehdä vastarintaa.
Trump on pönkittänyt omaa asemaansa myös hallintonsa sisällä. Hän on esimerkiksi irtisanonut lukuisia viranomaisia, joiden tehtävänä oli toimia riippumattomina korruption ja eettisten rikkomusten vastaisina vahtikoirina.
Trump on myös pyrkinyt vaientamaan valtiosta riippumattomia toimijoita kuten median, akateemisen yhteisön ja kansalaisyhteiskunnan. Tämänkaltaiset hyökkäykset sananvapautta ja kansalaisyhteiskunnan toimintoja kohtaan ovat usein ensimmäisiä askeleita matkalla kohti autokratiaa.
Jotkut mediayhtiöt, akateemiset instituutiot sekä kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat vastustaneet Trumpia. Esimerkiksi uutistoimisto Associated Press on kieltäytynyt muuttamasta toimituksellista sisältöään. Niin ikään Harvardin yliopisto on torjunut Trumpin lukuisat vaatimukset linjanmuutoksista, joita presidentti edellyttää yliopiston rahoituksen jatkamiseksi. Sekä Associated Press että Harvardin yliopisto taistelevat parhaillaan hallintoa vastaan oikeudessa. Kansalaisjärjestöt ovat nostaneet syytteitä puolustaakseen yksityishenkilöitä ja yhteisöjä, joihin Trumpin päätökset ovat vaikuttaneet.
Tuomioistuimet ovat olleet myös demokraattipuolueelle tärkeä keino Trumpin toimien vastustamiseksi. Joukko demokraattikuvernöörejä ja osavaltioiden syyttäjiä on yhdistänyt voimansa yli osavaltiorajojen ja nostanut useita oikeusjuttuja liittovaltion hallintoa vastaan.
Valtiollisten ja muiden instituutioiden lisäksi tavallisilla kansalaisilla on merkittävä rooli presidentin vallankäytön vahteina. He voivat osoittaa mieltään tai ilmaista huolensa kongressin edustajille, ja osa on jo tehnytkin niin Trumpia vastustaakseen. Viime kädessä heidän vaikutusvaltansa on kuitenkin sidoksissa mahdollisuuteen äänestää muutoksen puolesta tulevissa vaaleissa. Tämän vaikutusvallan heikentäminen on radikaali askel kohti autokratiaa.
Trump on yrittänyt kiristää otettaan liittovaltion vaalikomiteasta valtuuttamalla Valkoisen talon tutkimaan sen säädöksiä ja erottamalla komitean puheenjohtajan syyttä. Trump hallintoineen on lakkauttanut suurimman osan valtion työryhmistä, jotka ovat työskennelleet ulkomaisen vaalivaikuttamisen estämiseksi. Hän on pyrkinyt viemään läpi radikaaleja muutoksia vaalien sääntöihin ja toimintatapoihin presidentin asetuksella, joka edellyttää liittovaltion vaaleissa kansalaisuuden todistamista tietynlaisella asiakirjalla. Sekä demokraattipuolueen edustajat että äänioikeusaktivistit pyrkivät kumoamaan asetuksen oikeudessa.
Koska Trumpia vastustetaan enimmäkseen oikeusteitse, korkeimmalla oikeudella on keskeinen rooli Yhdysvaltojen demokratian tulevaisuuden muovaajana. Valitettavasti on epäselvää, kykeneekö tuomioistuin estämään Trumpia ottamasta askeleita kohti autokratiaa. Mikäli se tekee yksiselitteisen päätöksen Trumpin hallintoa vastaan, presidentti saattaa uhmata päätöstä avoimesti. Ja jos Trump onnistuu sivuuttamaan päätöksen seuraamuksetta, koko oikeusjärjestelmä saattaa menettää legitimiteettinsä.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä tapahtuu, jos tuomioistuin ja presidentti asettuvat avoimesti toisiaan vastaan. Avoin taistelu aiheuttaisi syvän perustuslaillisen kriisin, mutta käytännössä on epäselvää, mitä tilanteesta seuraisi. Olisiko tuomioistuin valmis lähettämään Yhdysvaltain liittovaltion sheriffejä pidättämään Trumpin hallinnon ministereitä tai muita keskeisiä virkamiehiä? Jos näin tapahtuisi, käskisikö Trump lain vastaisesti liittovaltion sheriffejä kieltäytymään tuomioistuimen määräyksestä? Noudattaisivatko sheriffit lakia vai tottelisivatko he presidenttiä, joka on heidän ylin esihenkilönsä? Jos presidenttiä, nimittäisikö tuomioistuin sheriffeille korvaajan presidentti-instituution ulkopuolelta?
Välttyäkseen presidentin avoimelta vastarinnalta korkein oikeus saattaa turvautua huolella muotoiltuihin päätöksiin, joiden kautta se teeskentelee pitävänsä yllä oikeusvaltioperiaatetta mutta jättää hallinnolle porsaanreikiä. Tällöin hallinto pystyy noudattamaan lain kirjainta, vaikka sivuuttaisi sen hengen. Käytännössä tämä antaisi hallinnolle vapaat kädet rapauttaa demokratiaa.
Korkeimman oikeuden tähänastisten Trumpin hallintoa koskevien päätösten valossa tämä lopputulos vaikuttaa todennäköisemmältä kuin näyttävä välienselvittely. Vaikka tilanne ei tässä vaihtoehdossa kärjistyisi yhtä dramaattisesti, demokratian tulevaisuuden kannalta tuomioistuimen vaivihkainen antautuminen voi olla kaikkein vahingollisin vaihtoehto.
On liian aikaista ennustaa amerikkalaisen demokratian tulevaisuutta, mutta demokratian kuoleman vaara on todellinen. Jos uhkakuvat käyvät toteen, tilanne voi johtaa uuteen maailmanjärjestykseen, jossa ylintä valtaa käyttävät autokraattiset suurvaltojen johtajat.
Kuva: White House Flickr/United States government work, Abe McNatt
