18.9.2025
Naton hävittäjät ampuivat 10. syyskuuta alas venäläisiä drooneja Naton ilmatilassa ensimmäistä kertaa Ukrainan laajamittaisen sodan alkamisen jälkeen. Välikohtaus haastaa Puolaa, Eurooppaa ja Natoa: heikko vastaus rohkaisisi Venäjää jatkamaan provokaatioitaan, ja Trumpin välinpitämättömyys Euroopan turvallisuudesta lisää riskiä entisestään. Siksi Euroopan ja Naton on jatkettava päättäväistä vastineensa vahvistamista.
Venäjän 10. syyskuuta tekemän ilmatilaloukkauksen laajuus ja syvyys Puolaan olivat ennennäkemättömiä. Julkisten lähteiden mukaan 19 lennokkia tunkeutui Puolan ilmatilaan, kun aiemmissa tapauksissa on raportoitu vain yhdestä tai kahdesta lennokista. Tällä kertaa ne tunkeutuivat syvälle Puolaan, muun muassa Elblągin kaupunkiin 60 kilometrin päähän Gdańskista sekä 136 kilometriä Varsovasta länteen lähelle Łódźin kaupunkia. Välikohtaus testaa kolmella tasolla niin Puolaa, Eurooppaa kuin Natoa.
Puolan poliittinen yhtenäisyys testissä
Ensinnäkin välikohtaus koettelee Puolan päätöksentekoa aikana, jolloin maa on sisäpoliittisesti jakautunut. Tähän asti Nato-maat ovat tyytyneet ainoastaan julkisesti tuomitsemaan ilmatilaloukkaukset. Tällä kertaa Puola vastasi kuitenkin voimakeinoin ja ampui alas useita lennokkeja. Lennokit vaaransivat asukkaiden turvallisuuden ja vaurioittivat asuinalueita. Puola kehotti ihmisiä pysymään sisätiloissa ja keskeytti lennot useilla lentokentillä, mukaan lukien Varsovan Chopinin lentoasemalla.
Puolan presidentti Karol Nawrockin ja pääministeri Donald Tuskin ja heidän puolueidensa välit ovat pitkään olleet sisäpoliittisesti jännitteiset. Siinä missä Nawrocki on lähempänä konservatiivista Trumpia, Tusk symboloi Puolan yhteyksiä Eurooppaan. Välikohtaus testasi, pystyvätkö Puolan johtajat hätätilanteessa työskentelemään yhdessä. Toistaiseksi heidän reaktionsa Venäjän provokaatioihin on ollut yhtenäinen. Erimielisyyksiä voi kuitenkin nousta pintaan, jos uudet välikohtaukset aiheuttavat kansalaisissa tyytymättömyyttä viranomaisten toimintaan.
Myös ajankohta vaikutti Puolan jämäkkään reaktioon, sillä ilmatilaloukkaukset tapahtuivat juuri ennen Venäjän Zapad-sotaharjoitusten alkua Puolan naapurustossa. Harjoituksiin osallistuu tuhansia venäläisiä ja valkovenäläisiä sotilaita, ja ne ovat kiristäneet alueellisia jännitteitä ja herättäneet epäluuloa. Venäjä onkin aiemmin käyttänyt Zapad-harjoituksia peitelläkseen provokaatioita ja aggressiivisia toimia naapureitaan vastaan. Merkittävin esimerkki on vuodelta 2021, jolloin Venäjä hyödynsi harjoituksia valmistellakseen täysimittaisen hyökkäyksen käynnistämistä Ukrainaan.
Tapaus kuvastaa myös Venäjän käyttämää strategiaa, jossa maa pyrkii kiistämään toimintansa tarkoituksellisuuden. Pääministeri Tusk totesi, että lennokit oli laukaistu Valko-Venäjältä, kun taas Valko-Venäjän viranomaiset väittivät lennokkien eksyneen ja päätyneen Puolaan GPS-häirinnän tai teknisen vian vuoksi. Riippumatta ilmatilaloukkauksen tarkoituksellisuudesta, mikäli Venäjä aktiivisesti hyödyntää Valko-Venäjää lennokkihyökkäysten laukaisualustana, vaikuttaa se suoraan Puolan ja Naton arvioihin turvallisuusympäristöstään.
Euroopan ja Yhdysvaltojen suhde vaakalaudalla
Toisekseen välikohtaus testaa transatlanttista suhdetta ja Euroopan kykyä kantaa aiempaa suurempaa vastuuta omasta turvallisuudestaan. Vain muutamia viikkoja sitten Yhdysvaltain presidentti Donald Trump seisoi Puolan presidentin Nawrockin rinnalla ja lupasi tukea Varsovaa ”loppuun asti”. Venäjän ilmatilaloukkaus Puolaan haastaa suoraan tämän lupauksen. Trumpin ensimmäiset julkiset reaktiot tapaukseen olivat vaisuja, ja hänen huomionsa kääntyi nopeasti sisäpoliittisiin kysymyksiin. Alaskan spektaakkelin jälkeen Trump näyttääkin harkitsevan seuraavia liikkeitään. Yhdysvaltojen heikko reaktio Venäjän provokaatioihin heikentäisi entisestään luottamusta Euroopan pääkaupunkien ja Washingtonin välillä ja horjuttaisi Yhdysvaltojen turvatakuiden uskottavuutta eurooppalaisten silmissä.
Vaikka Puolan vastaus ilmatilaloukkaukseen lievensi välitöntä uhkaa, tapaus paljasti, kuinka haavoittuvainen Eurooppa on laajamittaiselle lennokkiuhalle. Strategisella tasolla Venäjä voikin yrittää hyödyntää samankaltaisia välikohtauksia manipuloidakseen Euroopan riskinottohalukkuutta eskalaatiotilanteissa. Drooneja voidaan käyttää puolustuksen koettelemiseen ja muistuttamaan samalla eurooppalaisia Ukrainan tuen kustannuksista sekä vaaroista, jotka liittyvät konkreettisten turvatakuiden lupaamiseen Ukrainalle. Euroopan on määrätietoisesti vastustettava tällaista painostusta.
Puheessaan Euroopan unionin tilasta Ursula von der Leyen viittasi uuteen lennokkimuuria koskevaan aloitteeseen, joka suojelisi Eurooppaa Venäjältä. Yksityiskohdat ja aikataulu ovat yhä epäselviä. Myös muita toimenpiteitä voitaisiin harkita: esimerkiksi Viro ja Latvia ovat sulkeneet Venäjän rajan vastaisen ilmatilansa vastauksena tapaukseen.
Naton puolustus ja pelote koetuksella
Kolmannekseen Venäjän droonien ilmatilaloukkaukset koettelevat väistämättä Naton yhtenäisyyttä ja pelotetta. Puolan aktivoima Naton neljäs artikla, jonka mukaisesti Puola pyysi neuvotteluja liittolaistensa kanssa, viestii Venäjälle siitä, että liittouma suhtautuu tilanteeseen vakavasti. Samalla se muistuttaa Nato-liittolaisia siitä, ettei kyseessä ole kertaluontoinen tapaus vaan pitkittynyt turvallisuustilanne.
Naton vastineen monenvälinen luonne korostaa liittolaisten yhtenäisyyttä, mutta samalla se paljasti myös aukkoja eurooppalaisten suorituskyvyissä. Nato vastasi iskuun käyttämällä puolalaisia F-16-hävittäjiä, hollantilaisia F-35-hävittäjiä, saksalaisia Patriot-järjestelmiä, italialaisia AWACS-lentokoneita sekä Naton monikansallisia MRTT-ilmatankkauskoneita. Vaikka Naton hävittäjät onnistuivat torjumaan kohteensa, osa lennokeista pääsi silti jatkamaan matkaansa.
Muutama päivä tapauksen jälkeen Nato käynnisti ”Itäinen vartio” -operaation (Eastern Sentry), joka nostaa valmiutta liittouman itäisellä sivustalla. Operaatiolla on edessään useita haasteita: on kohtuuttoman hidasta, kallista ja tehotonta ampua alas Venäjän halpoja massatuotettuja lennokkeja moderneilla hävittäjillä. Samaan aikaan monet Naton liittolaiset, Yhdysvallat mukaan lukien, ovat siirtäneet ilmapuolustusjärjestelmiä ja ammuksia Ukrainaan. Naton ilmapuolustuksen vahvistaminen ei saakaan tapahtua Ukrainan tarpeiden kustannuksella.
Nato joutuu jakamaan olemassa olevat suorituskykynsä koko Naton itäiselle sivustalle arvioidun uhan tason mukaisesti. Siksi Naton on todennäköisesti jatkossakin valikoitava tarkkaan, milloin se valitsee käyttää voimaa ilmatilaansa loukkaavia venäläisiä lennokkeja kohtaan. Liittokunta voisi omia vastatoimiaan parantaakseen ottaa oppia Ukrainasta, jossa esimerkiksi lennokkeja ja elektronista sodankäyntiä on käytetty Venäjän lennokkihyökkäysten torjuntaan.
Asiantuntijat ovat varoittaneet, että Venäjä todennäköisesti testaa Natoa tasaisin, pienin iskuin, jotka on suunniteltu koettelemaan Euroopan ja Naton heikkoja kohtia sekä kylvämään eripuraa ja hajaannusta. Puolan on säilytettävä poliittinen yhtenäisyys, ja Euroopan ja Naton on oltava valmiita viestimään, ettei provokaatioita sallita ja että ne ovat valmiita torjumaan Venäjän testit. Lyhyellä aikavälillä tehokkain keino on nostaa Venäjän toiminnan kustannuksia tiukentamalla pakotteita ja vahvistamalla sotilaallista tukea Ukrainalle. Samalla on nopeutettava ilmapuolustus- ja lennonkintorjuntajärjestelmien tuotantoa ja hankintaa nykyisten puutteiden paikkaamiseksi.
Kuva: Czarek Sokolowski / AP / Lehtikuva
